Helppo Neulevinkki

Heippa! Mun on viime päivinä pitänyt pakostakin ottaa aikaa itselleni ja levätä, joten harrastuksille on ollut taas aikaa! Mä tykkään kovasti neuloa ja etenkin näin syksyllä on ihanaa käpertyä sohvannurkkaan, ottaa pehmeä lankakerä syliin ja alkaa kutomaan samalla kuumaa teetä hörppien. Mä en ole kovin taitava, mutta sitäkin innokkaampi opettelemaan kaikkea uutta, joten ostin hetki sitten ilmestyneen Novitan Sukkalehden. Perussukkia olen kutonut jo kyllästymiseen asti, mutta mun ymmärrys ei riitä monimutkaisiin kirjoneuleisiin. Ilokseni heti ensiaukeamilla oli kiinnostava sukkamalli, joka oli suunniteltu nimenomaan aloittelijoille, sillä siinä on käytetty pelkästään oikeita ja nurjia silmukoita! 


Tältä keskeneräinen sukkani näyttää tällä hetkellä. Mallissa on yhteensä viittä erilaista kuviota joista kaikki siis syntyvät pelkästään oikeita ja nurjia silmukoita yhdistelemällä. Neuleohjeet ovat ainakin mun mielestä usein tosi sekavia, mutta tämä ohje oli selkeä ja niinpä minäkin opin sitä hyvin tulkitsemaan. Mun makuun tämä ohjeen sukka näyttää tälläisenään vähän liian sekavalta kun erilaisia kuvioita on niin paljon, mutta halusin kuitenkin tehdä samanlaiset, jotta oppisin kaikki viisi neuletta. Kun kaikki kuviot tulevat tutuiksi on niistä sitten helppoa yhdistellä juuri sellaiset sukat kuin itse haluaa ja ilmeisesti se oli tämän koko sukkamallin ideana. 


Langaksi valitsin perinteisen Novita Seitsemänveljestä, tällä kertaa tuollaisena kanervanpunaisena. Se on niin ihanan syksyinen väri! Sukka edistyy hitaasti mutta varmasti, vaatii totuttelua tuo ohjeiden lukeminen, kun perussukkaan en ole niitä tarvinnut enää pitkään aikaan, hahah. Olen kyllä niin iloinen tuosta ohjeesta, sillä se inspiroi mua kokeilemaan uutta ja on kiva huomata omien taitojen karttuvan. Mielenkiinnolla olen selannut lehden muita malleja, ehkä mä seuraavaksi kokeilen noita pitkään ihailemiani palmikoita! Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan tätä helppoa neulemallia, jos mä kerran osaan niin osaat sinäkin! ;) 


Perjantaina starttaa Seinäjoen käsityömessut jonne olen menossa viime vuoden tapaan. Siellä on niin kiva kierrellä ja kerätä uusia ideoita! Käsityötarvikkeiden lisäksi sieltä löytyy paljon mm. persoonallisia käsintehtyjä koruja ja asusteita joita pääasiassa sieltä metsästän. Tämä viikko on vähän tympeä kaikkine lääkärikäynteineen ja kouluun liittyvine järjestelyineen, mutta koitan nyt vaan keskittyä mukavampiin asioihin, kuten vaikka näihin sukkiin, kauniiseen syyssäähän ja tuleviin messuihin. :) Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita neulojia? Kivaa tiistaita! 

Bloggaus osana kuntoutusprosessia

Heippa! Eräs sosionomiopiskelija otti minuun yhteyttä ja pyysi apuani heidän kouluprojektiinsa, jonka aiheena on 18-25-vuotiaat mielenterveyskuntoutujat. He tarkastelevat aihetta mediakasvatuksen ja etiikan näkökulmista ja halusivat kuulla kokemuksiani siitä, millaista on blogata mielenterveysongelmistani. He kysyivät multa kysymyksiä, joihin sitten vastasin parhaani mukaan. Ajattelin, että ehkä tämä teema kiinnostaisi teitäkin, joten päätin tehdä postauksen aiheesta! 

Miten ja miksi päädyit aloittamaan blogin kirjoittamisen? Perustin ensimmäisen blogini jo 12-vuotiaana ja siitä eteenpäin mulla on ollut monta blogia ennen tätä nykyistä, Pitsisiivin kohti unelmia-blogia aloin kirjoittamaan 2012-vuoden lopussa. Perustin blogin vähän ennen kuin jouduin osastolle anoreksian takia, mutta en silloin halunnut kirjoittaa sairaudestani mitään. Koska syömishäiriö oli silloin iso osa elämääni, rajoitti siitä vaikeneminen kirjoittamista tosi paljon. Lopulta kyllästyin asioiden salailuun ja 20.4.2013 julkaisin blogiini postauksen, jossa kerroin avoimesti sairastuneeni anoreksiaan ja masennukseen. Sen myötä ihmiset alkoivat kiinnostua blogista ja sain paljon kysymyksiä sairaudestani. Yllätyin kovasti blogini yhtäkkisestä suosiosta ja tajusin, että ehkä tämä aihe voisi olla blogini juttu. Mä oon aina tykännyt kirjoittaa ja kun nuorena ensimmäisen kerran törmäsin blogeihin, halusin heti perustaa omani ja sille tielle jäin. Blogini ei siis alunperin pitänyt käsitellä toipumistani, siitä vain ajanmyötä muotoutui sellainen, kun tajusin kuinka hyvä fiilis mulle tulee jokaisen aiheeseen liittyvän postauksen jälkeen. 

Miten rajaat sitä, kuinka paljon kerrot itsestäsi ja tuot esille henkilökohtaisia asioitasi? Vaikka kirjoitan blogissani sellaisista asioista, joista moni muu vaikenee, on mullakin tiettyjä aiheita joista en bloggaa. En esimerkiksi kirjoita yksityiskohtia perheestä, kavereista tai edes poikaystävästäni. En myöskään kerro tarkasti missä asun, myös raha-asiat pidän blogin ulkopuolella. Yksityiskohtia työharjoittelupaikastani tai koulusta en myöskään kirjoita. Sairaudestani puhun avoimesti, mutta en kerro mitä lääkkeitä käytän, vaikka sitä usein kysellään. Kaikista rajuimmat yksityiskohdat oireilustani jätän myös pois, sillä täytyy muistaa että osa lukijoistani on hyvin nuoria. Muutenkin täytyy avoimuudesta huolimatta pysyä aina hyvän maun rajoissa.


Oletko saanut blogistasi jonkinlaista palautetta? Millaista? Olen saanut paljon palautetta ihan laidasta laitaan. Pääasiassa tulee kivoja kommentteja, saan paljon kehuja avoimuudestani ja siitä, että kirjoitan vaikeista asioista, joista liian usein vaietaan. Moni on kertonut saavansa vertaistukea blogistani, mikä on yksi tärkeimmistä syistä miksi haluan toipumisestani kirjoittaa. Osa taas on sitä mieltä, että mun pitäisi pitää sairauteni vaan omana tietonani, sillä haen selvästi vaan huomiota ongelmillani, vaikka bloggaan kyllä tietenkin ihan muista syistä. Kaikkia ei vaan voi miellyttää ja siksi keskitynkin niihin mukaviin kommentteihin! :) 

Onko blogin kirjoittaminen auttanut sinua kuntoutusprosessissasi? Millä tavoin? On ehdottomasti auttanut! Kun mua ahdistaa ja koko elämäni tuntuu yhdeltä sekasotkulta, avaan blogini ja alan kirjoittamaan. En silloin tietoisesti kirjoita postausta, vaan päästän vain ulos pahaa oloani eikä teksti ole todellakaan kaunista luettavaa. Vähitellen kuitenkin epämääräinen ahdistus alkaa muodostua tekstiksi ja alan hahmottamaan mitä ne mieltä painavat asiat oikeasti ovatkaan. Usein huomaan, että kyse olikin vain jostain yksittäisestä asiasta, jota vain olen pyöritellyt päässäni niin kauan, että siitä lopulta muodostuu valtava epämääräinen ja ahdistava ajatusvyyhti. Sen pään löydän onneksi kirjoittamani tekstin avulla. Näistä ahdistuksenpurkuteksteistä poimin sitten osia varsinaisiin postauksiini, sama teksti mutta vain sellainen "siistitty versio", hahah. On myös voimauttavaa palata vanhoihin postauksiin ja huomata kuinka paljon toipumiseni onkaan edistynyt vuosien mittaan. Mun on ollut vaikeaa löytää terveitä ja hyviä tapoja purkaa pahaa oloani, mutta bloggaamisesta olen vihdoin löytänyt sellaisen. Vuorovaikutus lukijoitteni kanssa on myös hyvin terapeuttista, sillä usein saan positiivisia kommentteja, jotka antavat uusia näkökulmia testeihini. Luen myös paljon parantumismyönteisiä syömishäiriöblogeja, joista saan vertaistukea. Tiivistettynä, bloggaaminen on ollut merkittävässä roolissa kuntoutumisprosessini edistymisen kannalta!

Millaisia tunteita kirjoittaminen sinussa herättää? Kirjoittaminen herättää tosi monenlaisia tunteita riippuen mielialastani ja siitä mistä kirjoitan. Mun on ollut etenkin nuorempana vaikeaa näyttää negatiivisia tunteita, kuten surua, vihaa ja pelkoa, mutta kirjoittamalla pystyn käsittelemään myös tunteita, jotka koen haastaviksi. On mahtavaa, että saan kirjoittaa blogiin ihan kaikista tunteistani ja ehkä juuri se tekee blogistani aidon. Mun ei ole tarvinnut esittää mitään enää sen jälkeen kun päätin olla "julkisesti hullu", mikä on todella helpottavaa, hahah! :D Mun mielestä on ihan ok kirjoittaa blogiin vain mukavista asioista, mutta uskaltaisin väittää, että mitä avoimemmin kirjoitat, sitä enemmän siitä itsellesi saat. Blogia olen kirjoittanut hymyssä suin, nauraen ja hysteerisesti itkien, on mahtavaa kun voi kirjoittaa olipa sitten tosi hyvä tai järkyttävän huono päivä! :)

Onko blogin pitämisessä huonoja puolia? Suosittelisitko blogin pitämistä muille ja miksi? Paljon enemmän bloggaamisessa on niitä hyviä puolia ja piti kyllä oikein etsimällä etsiä niitä huonoja. Mutta kyllä ne ikävät kommentit on yksi huono puoli, aina se tuntuu pahalta kun joku tahallaan satuttaa. Etenkin bloggaajaurani alussa mua välillä ihan pelotti mennä katsomaan minkälaisia kommentteja on tullut, entä jos joku taas sanoo jotain ilkeää? Tähän kyllä onneksi turtuu ajan myötä ja nykyään pystyn ikävät kommentit aika äkkiä unohtamaan. Ja onneksi niitä ihania ja rohkaisevia kommentteja tulee niin paljon enemmän! Vaikka mä tiedän ettei tarvitsisi, mä otan välillä aika kovia paineita bloggaamisesta ja jos en ole pariin päivään kirjoittanut, mua alkaa se ahdistaa. Olen kuitenkin tähän niin sitoutunut ja lukijani ovat tottuneet siihen, että postaan muutaman päivän välein. Olen myös aika perfektionisti ja paljon valmiita postauksia ja kuvia päätyy roskakoriin, koska ne eivät mielestäni olleet ihan täydellisiä. Tästä pitäisi kuitenkin oppia eroon, sillä liika vaativuus tuhoaa luovuuden. Huonoksi puoleksi voisin ehkä myös laskea sen kun netissä täytyy aina niin tosi tarkkaan miettiä kuinka paljon itsestäni kerron, sillä vaikka kirjoitan rehellisesti ja avoimesti, täytyy silti tietyt asiat jättää ihan vaan omaan tietoon. 

Ehdottomasti suosittelen bloggausta kaikille, joita kirjoittaminen ja valokuvaus kiinnostaa! Tämä on niin ihana harrastus ja vaikka se vie aikaa, maksaa se kyllä moninkerroin takaisin etenkin kun mukava lukijaporukka löytyy. Ehdottomasti parasta tässä on vuorovaikutus näiden upeiden ihmisten kanssa! Mutta jos olet kovin nuori tai koet että mahdolliset ilkeät kommentit sua kovasti satuttaa, niin sitten kannattaa miettiä pitäisikö blogi perustaa ehkä vasta vähän myöhemmin tai anonyymikommentointi poistaa käytöstä. Harrastuksen pitää olla mukavaa ajanvietettä ja jos elää jatkuvassa ilkeiden kommenttien pelossa, ei se sitä ole. Niitä ikäviä kommentteja tulee välillä melkein kaikille, mutta pitää muistaa että ne kertovat lähinnä vain kommentoijan ajattelemattomuudesta, kuin sinusta ihmisenä! :) 

Mitä haluat viestittää blogillasi lukijoille? Haluan kertoa lukijoilleni rehellisesti millaista on nuoren naisen elämä kuntoutusprosessin keskellä. Yksi askel eteenpäin ja välillä kaksi taakse, kirjoitan avoimesti sekä hyvistä, että niistä huonoista päivistä. Toivon, että muut mielenterveysongelmista kärsivät ja heidän omaisensa saavat blogistani vertaistukea ja vastauksia mieltä painaviin kysymyksiin. On upeaa kuulla, että blogini on auttanut ihmisiä puhumaan vaikeuksistaan ja rohkaissut hakemaan apua ongelmiinsa, sillä monelle on edelleen suuri kynnys myöntää, että on paha olla ja tarvitsevansa siihen apua. Haluan rikkoa ennakkoluuloja ja muistuttaa, että näistä asioista vaikeneminen ei ratkaise mitään. Jokaisella ihmisella on oikeus ihan kaikenlaisiin tunteisiin ja olemme kaikki yhtä arvokkaita, vaikka papereistamme löytyisi pitkä lista erilaisia diagnooseja, niinkuin allekirjoittaneella, hahah! :D Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti ja itselleen pitää osata nauraa, käsittelen vaikeita asioita blogissani myös huumorin avulla. Toivon, että vaikka välillä kirjoitan kovinkin ikävistä asioista, jäisi lukijoille blogistani kuitenkin päällimmäisenä mieleen positiivinen ja elämäniloinen asenteeni! Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta ja jos jäi jotain kysyttävää vastaan mielelläni! Kivaa viikonloppua! 

Daniel Wellington

Heippa! Sain hiljattain ehkä "bloggaajaurani" kivoimman yhteistyökumppanin, nimittäin sain valita mieleiseni rannekellon Daniel Wellingtonin laajasta valikoimasta! Mä olen pitkään haaveillut kyseisen merkin kelloista, mutta en ole kuitenkaan sitä opiskelijabudjetillani raaskinut ostaa, joten voitte vain kuvitella kuinka mielelläni lähdin tähän yhteistyöhön mukaan. Ihana piristys tämän ankean syksyn keskelle! Halusin ehdottomasti kellon nahkaisella rannekkeella, mutta en meinannut millään osata päättää sen väriä, ruskea ja musta kun on molemmat niin kivoja. Lopulta sitten kuitenkin päädyin tähän mustaan Classis Sheffield Lady-kelloon kultaisilla yksityiskohdilla, sillä se sopii ehkä kuitenkin ruskeaa paremmin tyyliini. Toimitus oli tosi nopeaa, kello tuotiin kotiovelleni parissa päivässä. Myöhemmin näette vielä minkälaisen asukokonaisuuden rakensin tämän kellon ympärille! 

Haaveena oma DW rannekello? Ilokseni voin kertoa, että sain teille alennuskoodin Daniel Wellingtonin viralliseen nettikauppaan! Koodilla "kristiina" saat 15% alennuksen ostoksistasi 15.10. saakka! Tuo alennus on arvokkaasta rannekellosta ihan tuntuva, joten kannattaa tämä alennus ehdottomasti hyödyntää! Mikäli haluat juuri samanlaisen kellon kuin minulla, löydät sen täältä. Kivaa sunnuntaipäivää! 

Unelma Itsestä - Viikot 1-3

Heippa! Pian kolme viikkoa Unelma Itsestä-valmennusta takana, joten halusin tulla vähän kertomaan miten tämä projekti on lähtenyt käyntiin! Kaksi ensimmäistä viikkoa oli tosi tiiviitä, nettisivuille ilmestyi paljon valmentajan videomateriaalia jossa käsiteltiin terveellistä syömistä ja liikuntaa. Videoiden pohjalta sitten jokainen täyttää tuota Unelma Itsestä-työkirjaa. Saatiin erilaisia treeniohjelmia, joista jokainen saa valita itselleen sopivan sekä mietittiin minkälainen ruokavalio ja ateriarytmi olisi itselle paras. Saatiin erilaisia reseptejä ja vinkkejä ruuanlaittoon. Pidimme muutaman päivän ruokapäiväkirjaa, jotta saisimme todellisen kuvan omasta ruokavaliostamme. Ensimmäisinä viikkoina myös kartoitimme omia tavoitteitamme ja mietimme syitä, miksi on tärkeää pitää itsestään huolta terveellisen ruuan ja liikunnan kautta. Toivoin, että valmennuksen avulla saisin hankalan kesän jälkeen liikunnan taas osaksi arkea ja siinä olen jo nyt aika hyvin onnistunut. Mun tavoitteista voit lukea lisää  tästä postauksesta. Pohdimme myös suhdettamme vaakaan, onko numeroilla väliä jos tunnet olosi hyväksi ja energiseksi?

"Ensimmäinen ja tärkein ihmissuhde, johon panostaa on suhde omaan itseesi. Tarjoilemalla itsellesi vain parasta, luot raamit myös muulle maailmalle tarjota parasta sinulle." -Unelma Itsestä-työkirja

Nyt on käynnissä valmennuksen kolmas viikko, jonka aikana käsittelemme sitä kuinka tunteita ja ajatuksia voi käyttää hyväkseen tavoitteidensa saavuttamisessa. Kun tavoitteena on kokonaisvaltainen hyvinvointi, saat alkaa voida hyvin jo heti tänään. Hyvistä päivistä tulee hyviä viikkoja ja viikoista kuukausia. Lopulta huomaat saavuttaneesi tavoitteen. Hyvää ja onnellista elämää harvoin saavuttaa itseään piiskaamalla ja pakottamalla, joten on tärkeää että olet kärsivällinen, rohkaiset itseäsi ja olet valmennuksessa mukana positiivisella asenteella. Uuden opettelu vie aikaa ja aluksi kaikki tämä saattaa tuntua tosi vaivalloiselta, mutta myöhemmin kiität itseäsi siitä, että käytit vähän enemmän aikaa omaan hyvinvointiisi. Meistä jokainen on oman itsensä johtaja ja tällä viikolla olemme pohtineet minkälaisia johtajia haluamme olla, jotta saavutamme tavoitteemme. Johdammeko itseämme kohti unelmaamme vai kauemmas siitä?

Mä lähdin mukaan valmennukseen tosi innoissani ja siksi vähän harmittaa kun oon huomannut, että perinteinen syysmasennus alkaa nostamaan päätänsä. Juoksulenkit tulee kyllä tehtyä ja syöminen on terveellistä, mutta henkinen kehitys kyllä laahaa perässä. En jaksa olla itselleni kovinkaan tsemppaava ja rohkaiseva johtaja, kun niin väsyttää ja harmaa sää ahdistaa. Pakostakin liikunnan ja syömisen tarkkailu tuo hetkeksi unohtuneita syömishäiriöajatuksia pintaan. Tosin tässä valmennuksessa vain nämä muutamat ensimmäiset viikot on sitä ruokailuun ja liikuntaan keskittymistä ja loppu valmennus on muihin hyvinvoinnin osa-alueisiin (lepo, ihmissuhteet, mielen hyvinvointi) panostamista, joten eiköhän ahdistus helpota kun aletaan keskittymään enemmän muihin asioihin. :) Oletko sinä aloittanut syksyn myötä elämäntaparemontin tai vaikka uuden harrastuksen? Entä kiinnostaako jatkossa lukea valmennuskuulumisia? 

Uutta kotiin Sapirasta

Heippa! Syksy on aina ollut mulle sellaista sisustamisen aikaa, kun illat pimenee on ihanaa istahtaa olohuoneen sohvalle ja nauttia pöydällä palavista kynttilöistä ja puhtaasta kodista. Kesällä suosin kirkkaita värejä, ja niinkuin joku saattaa muistaa sohvaani koristi pitkään pinkit tyynyt. Talvea kohti kun mennään, kaipaan kotiin hillittyjä värejä ja pehmeitä materiaaleja tuomaan lämpöä ja kodikkuutta. Valitsin valkoisen ja harmaan kaveriksi vaaleansinisen, joka tuo kivasti väriä ja raikkautta muuten vaaleaan sisustukseen. Ostin työharjoittelupaikastani Sisustusliike Sapirasta vaaleansinisiä ja harmaita tähtityynyjä, sekä kaksi sinistä Lexingtonin tyynyä. Mukaan lähti myös uusi jalkavalaisin sekä Riviéra Maisonin pyykkikori. Ristipistoilla pistelemäni käsin ommeltu Petteri Kaniini pikkutyyny sopii nätisti olohuoneen väreihin. Näkyykö teidän kodissa jo syksy? Sisustusterveisin, Kristiina.

*Postaus toteutettu yhteistyössä Sisustusliike Sapiran kanssa.

Kiitollinen

Heippa! Vähän nyt toistan itseäni, mutta siltä varalta että joltain on mennyt ohitse, mulla alkoi maanantaina Unelma Itsestä-nettivalmennus, josta voit lukea lisää tästä* postauksesta. Yksi valmennuksen teemoista on kiitollisuus. Kiireisen arjen keskellä on hyvä pysähtyä pohtimaan mitä kaikkea hyvää omassa elämässämme on juuri tällä hetkellä, mistä kaikesta saat olla  kiitollinen. Mitä kiitollisempi olet, sitä enemmän vedät puoleesi asioita, joista olla kiitollinen - niinkuin työkirjassamme sanotaan. Mä olen tietoisesti yrittänyt joka aamu kun herään miettiä mistä saan olla kiitollinen juuri tänään ja nyt päätin listata tämän päivän ilonaiheet tähän postaukseen.


♥ Olen kiitollinen siitä, että  Bloggeriin palaaminen taisi olla oikea päätös. Sain teiltä paljon positiivisia kommentteja ja toivotitte minut tervetulleeksi takaisin. Enää tämä asia ei mua ahdista vaan innolla odotan, että pääsen taas postausrytmiin kiinni! Kiitos siitä kuuluu teille! :) 

♥ Sain herätä tähän sunnuntaiaamuun hyvillä mielin ja tietoisena siitä, että tänään ei ole kiire minnekään. Keitin teetä, söin aamupuuron ja nyt istun sohvalla ja naputtelen teille tätä postausta. Toni ja kissat nukkuu vielä, on ihan hiljaista.

♥  Ostin eilen kanervia meidän terassille, mutten vielä ehtinyt niitä istuttamaan. Tänään saan laittaa kasvit ruukkuihin ja nauttia siitä miten nätiltä ne näyttävät. 

♥  Oon ollut kipeenä koko viikon, mutta tänään antibioottikuuri viimein loppui ja mulla alkaa olla parempi olo. 

Unelma Itsestä-valmennus alkoi maanantaina uudella treeniohjelmalla, mutten tietenkään sitä ole pystynyt kuumee takia kokeilemaan. Nyt alan olla kunnossa ja tiedän, että huomenna pääsen vähitellen treenit aloittamaan. Jes!

♥   Mulla on ollut jäätävä writer´s block, mutta nyt mulla on taas ideoita ja inspiraatiota kirjoittaa eikä blogiin postailu tunnu pakkopullalta. 

19.9 lähden Unelma Itsestä-tapaamiseen Tampereelle ja odotan sitä tosi innolla! Valmennukseen lähteminen on ollut kyllä paras päätös ikinä. Lisää valmennuskuulumisia myöhemmin!

Syksy on mun lempi vuodenaika, rakastan viileää säätä, puista putoavia keltaisia lehtiä ja tietoa siitä, että joulu lähestyy! Tip, tap, tip, tap..

♥  Jostain syystä muhun iskee aina syksyllä kova käsityövimma ja pimenevät illat olenkin viettänyt kotisohvalla sukkaa kutoen tai ristipistotöitä pistellen. 

♥  Käytiin eilen Tonin kanssa leffassa katsomassa se "Elämältä kaiken sain" ja tykkäsin siitä kovasti, jäi jotenkin tosi hyvä mieli! 

Me ollaan oltu Tonin  kanssa viikonloppu täällä Seinäjoella, mutta nyt me lähdetään käymään mun vanhempien luona. Sitä ennen laitan vielä ruokaa ja istutan terasille ne kanervat. Tänään on hyvä päivä. Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

Uusi alku

Heippa ja tervetuloa lukemaan blogiani taas tänne Bloggeriin! Heinäkuun lopussa siirsin blogini Lily-portaaliin, sillä kaipasin vaihtelua ja toivoin siten saavani lisää motivaatiota bloggaamiseen. Aluksi olin tosi iloinen tästä muutoksesta ja bloggasin entistä innokkaammin. Tykkäsin uudesta yksinkertaisemmasta ulkoasusta ja selkeästä blogipohjasta. Sivusto on mainosten täyttämä, mutta sekään ei minua aluksi häirinnyt. Teksteihini tuli kommentteja ja tykkäyksiä, tosin vähemmän kuin ennen, mutta silti uskoin että te lukijatkin uudessa blogissani viihdyitte. 

Koulu ja työharjoittelu alkoi pari viikkoa sitten ja mulla on ollut tosi kiirettä. Valitettavasti kiire ja tämä flunssa joka ei tunnu paranevan ikinä, söi innostukseni bloggausta kohtaan ja nyt viime päivinä olen ollut blogini kanssa jotenkin ihan hukassa. Vaikka tykkäsin Lilystä portaalina, musta alkoi tuntumaan siltä, etten ole saanut uudesta blogistani ollenkaan itseni näköistä, kuin kirjoittaisin jonkun toisen blogia. Blogi alkoi tuntumaan tosi persoonattomalta ja hukkui muiden Lily-blogien joukkoon. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista ongelmaa, etten tiedä mistä kirjoittaisin, mutta nyt musta on tuntunut siltä, etten mä osaa kirjoittaa mitään, pää lyö ihan tyhjää. Uuden blogin myötä mä hukkasin itseni bloggaajana ja haluan taas löytää intohimon tätä ihanaa harrastusta kohtaan. Tänään mä tajusin, etten enää halua jatkaa bloggaamista Lilyssä ja siksi siirsin blogin takaisin tänne vanhaan osoitteeseen. Mä tiedän että tämä muuttosähläys on ollut varmasti teille lukijoille tosi ärsyttävää ja olen siitä tosi pahoillani. Nyt kuitenkin aion jatkaa bloggaamista entiseen malliin, joten toivottavasti pystytte unohtamaan tämän hässäkän ja jaksatte vielä lukea blogiani kaiken tämän jälkeen! Siirsin Lilyssä kirjoittamani tekstin tänne, joten jos ette niitä ole lukeneet niin selatkaapa sivua alaspäin! :) 

Mulla on nyt tosi helpottunut olo, kuin olisin palannut pitkän lomareissun jälkeen takaisin kotiin! :-D Uskon, että tämä oli oikea ratkaisu enkä malta odottaa, että pääsen taas bloggaamaan niinkuin vanhoina hyvinä aikoina, hahah! Kertokaa mulle minkälaisia ajatuksia tämä blogin palaaminen vanhaan osoitteeseen teissä herättää. Kivaa viikonloppua! 

Petteri Kaniini

Heippa! Oon neljättä päivää kuumeessa, kurkku on ihan älyttömän kipeä eikä mulla ole ääntä ollenkaan. Maanantaina starttasi Unelma Itsestä-valmennus mutta olo ei ole nyt ollenkaan sellainen, että jaksaisin mun kokonaisvaltaista hyvinvointia miettimään. Saatiin tänään uudet treeniohjelmat, enkä millään malttaisi odottaa, että pääsen tästä taudista eroon ja lenkkipolulle. Tälläinen kotona makaaminen kun ei sovi mulle ollenkaan, flunssa tekee musta aina niin kiukkuisen ja turhautuneen. Töihin ja kouluun pitäisi jo päästä, sata muutakin asiaa odottaa tekijäänsä, mutta kun ei niin ei. Äh. Varmaan tästä flunssasta johtuen bloggaaminen ja videoiden tekeminenkin tuntuu niin pakkopullalta kuin olla ja voi, mikään ei nyt huvita. Olen pääasiassa vain nukkunut, mutta olen edes jotain saanut aikaiseksikin! Nimittäin kuten osa teistä ehkä muistaakin, tykkään kovasti tehdä käsitöitä ja ajankulukseni olen ristipistoin pistellyt tälläisen Petteri Kaniinin. Vieläkö joku muistaa tuon suloisen sadun kanista joka varasti Herra Vänskän porkkanat? :-D En vain ole vielä päättänyt mitä tästä tekisin, joku koristetyyny voisi olla kiva. Nyt menen takaisin sänkyyn, halusin vaan tulla kertomaan että vielä minussa henki pihisee! Kivaa tiistaita!

Unelma Itsestä-tavoitteita

Heippa! Niinkuin hiljaisuudesta täällä blogin puolella voi päätellä, mun syksy on startannut tosi vauhdikkaasti! Töissä riittää kiirettä ja illat menee koulujuttujen parissa. Tämän lisäksi on sitten vielä sata muuta velvollisuutta hoidettavana, joten viimeiset pari viikkoa olen vain sännännyt paikasta toiseen. Mä olen tosi tyytyväinen elämääni tällä hetkellä ja niin iloinen siitä, että mulla riittää energiaa jaksaa arjessa, mutta välillä olisi hyvä pysähtyä ja ottaa aikaa itselleen. Maanantaina alkaa neljän kuukauden mittainen Unelma Itsestä-nettivalmennus, johon lähdin mukaan juuri siksi, että mulla olisi joku mukava projekti, joka hyvällä tavalla pakottaa mut pysähtymään ja kuuntelemaan miltä musta tänään tuntuu. 
"Saavuta tavoitteesi liikunnan, ravinnon ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnnin suhteen. Unelma Itsestä-valmennusohjelma valmentaa sinut elämään täyttä elämää. Valmennusohjelma on ainutlaatuinen Suomessa ja siinä otetaan huomioon yksilö sekä yksilön hyvinvointi jatkumona ja kokonaisvaltaisena pohjana elämälle. Hyvinvointi on meidän jokaisen luonnollinen olotila. Valmennusohjelmassa keskitytään löytämään ne keinot, joilla saa liikkumisesta intohimon, syömisestä terveellisen elämäntavan ja rohkeuden toteuttaa omia unelmia sekä loistaa omassa elämässä. Teemme sinun unelmasi mahdolliseksi. Lähde*.
Syömishäiriötaustani takia mun suhde syömiseen, liikuntaan ja omaan kroppaani on edelleen tosi monimutkainen. Vaikkei anoreksia ole enää pitkään aikaan varsinaisesti oireillut, tunnen edelleen tarvetta kontrolloida syömistä ja liikuntaa epäterveellisin keinoin. Syön tai en syö, liikun pakonomaisesti tai en ollenkaan. Se kultainen keskitie on ihan hukassa, kaikki on aina niin äärimmäistä. Olen toipumisessani edistynyt hienosti, mutta paljon on vielä opeteltavaa ja tästä valmennuksesta toivon saavani siihen lisää työkaluja ja ammattilaisen tukea. Toivon saavani liikunnan ja syömisen tasapainoon sekä sen myötä oppia pitämään parempaa huolta itsestäni niin henkisesti kuin fyysisesti. Tahdon oppia tuntemaan itseni paremmin ja rakastamaan minua sellaisena kuin olen. Kun perusasiat ovat kunnossa voin rohkeasti lähteä tavoittelemaan unelmiani. Tarkoituksenani on valmennuksen edetessä kertoa teille minkälaisia tunteita se herättää ja kuinka olen edistynyt tavoitteissani. 
Unelma Itsestä-valmennuksen tavoitteeni:
1. Haluan oppia terveellisen elämäntavan, joka tukee myös psyykkistä hyvinvointiani. Ihminen on kokonaisuus ja jotta voimme kokonaisvaltaisesti hyvin, täytyy eri osa-alueiden olla kunnossa. Haluan oppia sellaisen terveellisen elämäntavan, joka kulkee mukanani loppu elämäni ja joka auttaa minua myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä johtuvien sairausjaksojen yli. 
2. Suhteeni liikuntaan ja ruokaan terveemmäksi, tunnesyöminen (syömättömyys) hallintaan. Tunteet hallitsevat syömistä ja liikuntaani, kuten varmasti monella muullakin. Kun on paha olo itseään on kiva lohduttaa ruualla tai jos on hyvä fiilis itsensä voi palkita herkuilla. Mun ongelma on se, että käsittelen negatiivisia tunteita sillä, etten syö mitään ja liikun liikaa, mistä sitten lopulta seuraa vaan lisää henkistä ja fyysistä pahaa oloa. Haluan oppia syömään ja liikkumaan säännöllisesti, vähemmän tunteella ja enemmän järjellä ajateltuna. 
3. Haluan oppia rentoutumaan ja elämään hetkessä. Mun arki on hyvin kiireistä ja mun on tosi vaikeaa istua paikalleni ja rentoutua. Mulla on jatkuvasti sellainen tunne, että kokoajan täytyy saada jotain näkyvää aikaiseksi enkä siksi osaa levätä hyvällä omatunnolla. Olen tosi kova stressaamaan ja miettimään asioita etukäteen, joten haluaisin neuvoja siihen, kuinka elää hetkessä. Toivon että oppisin vielä paremmin hallitsemaan ajankäyttöäni, jotta mulle jäisi enemmän aikaa itselleni.
4. Tahdon olla itsevarmempi ja rakastaa itseäni enemmän. Etenkin me naiset tunnumme takertuvan niihin huonoihin puoliin joita meistä jokaisesta löytyy, sen sijaan että keskittyisimme asioihin joissa olemme hyviä. Myös minä haluaisin olla itsevarmempi, keskittyä vahvuuksiini ja oppia rakastamaan itseäni enemmän. 
5. Haluan olla paras mahdollinen versio itsestäni ja mennä kohti unelmiani! "Aloita unelmoiminen viimeistään tänään. Kaikki on mahdollista hänelle, joka unelmoi, uskoo ja on valmis tekemään työtä itsensä kanssa. Sinä olet täällä voimassa hyvin ja saat nauttia elämästäsi parhaana itsenäsi." -Unelma Itsestä-työkirja
Kiinnostuitko? Vielä ehdit lähteä mukaan valmennukseen ja koodilla "ihanrouvana" saat -10% kaikista Unelma Itsestä-tuotteista kuten valmennuksista, työkirjasta tai vaikka inspiroivista Voimakorteista! Jos sulla ei ole aikaa tai rahaa itse valmennukseen, mutta aihe kiinnostaa niin suosittelen ostamaan tuon Unelma Itsestä-työkirjan, sillä jo sen avulla voit saada apua ja vinkkejä hyvinvointiin liittyviin asioihin! Tuossa kirjassa on tosi kiinnostavia juttuja enkä millään malttaisi odottaa maanantaihin että pääsen sitä täyttämään, hahah. Sain blogiyhteistyönä kuvassa näkyvän Unelma Vuosi-kirjan sekä Voimakortit, ne inspiroivat kiinnittämään huomiota omaan hyvinvointiin elämän eri osa-alueilla sekä kannustavat unelmoimaan. Nuo kortit ovat niin kauniita, että ajattelin askarrella niistä makkarin seinälle jonkinlaisen kollaasin. Niistä saa voimaa ja ne muistuttavat siitä, mikä elämässä on tärkeää. Energistä viikonloppua! :) 

Vans - Authentic Bandana

Heippa ja kivaa sunnuntaita! Oon ollut tuttuun tapaan viikonlopun äidin ja isän luona, mutta aamupäivällä tulin takaisin tänne Seinäjoelle. Lähdettiin samantien ystäväni kanssa ottamaan vähän kuvia näistä kauniista tennareista, jotka sain blogiyhteistyön kautta EMP.istä. Mulla ei ole koskaan ennen ollut Vansseja ja nyt kyllä ymmärrän miksi niitä niin kehutaan! Nämä ovat nimittäin tyylikkään ulkonäkönsä lisäksi tosi hyvät jalassa. Olen käyttänyt näitä töissäkin nyt muutaman päivän eikä jalat väsy ollenkaan niin paljon kuin mitä vanhoilla kengilläni. Mun kengät on kolmekutoset ja mielestäni ne vastaavat hyvin kokoaan. Toimitus oli jälleen tosi nopeaa ja asiakaspalvelu ystävällistä. Pakettini sisälsi muutakin kivaa, mutta siitä lisää myöhemmin! Uusien kenkien tarpeessa? EMP:istä löydät Naisten kengät, tennarit & maiharit syksyn menoihin! 
Mulla on ensimmäinen työviikko takana ja huh kun väsyttää! Sitä ei pitkän kesäloman jälkeen muista ollenkaan miten ison osan päivästä ja voimistasi työpäivät viekään. Toisaalta tälläiset rennot sunnuntait blogi,-ja videojuttujen parissa tuntuvat nyt vieläkin paremmilta, hahah. Vaikka vähän väsyttää niin huomaan mun mielialan olevan nyt paljon positiivisempi kuin lomalla, sillä kun ajatukset on työasioissa ei jää aikaa mulle tyypilliseen turhanpäiväiseen murehtimiseen ja stressaamiseen. Kotona oleminen masentaa ja siksi mulle sopiikin kaikista parhaiten tälläinen pieni arjenpyöritykseen liittyvä kiire. Miten teillä on arkeen palaaminen sujunut vai saatteko kenties vielä nauttia lomasta? Kivaa alkavaa viikkoa tyypit!

*Postaus toteutettu yhteistyössä EMP.fi kanssa. 

Elämääni Videolla

Heippa! Bloggaaminen on mulle tosi rakas harrastus, mutta välillä harmittaa se, että sitä kautta musta saa helposti tosi yksipuolisen kuvan. On yhteistyökumppaneita, bloggaajailtoja ja kauniita asukuvia, mutta mitä ne loppujen lopuksi kertovat ihmisestä - no eivät juuri mitään. Tykkään ottaa kuvia ja kirjoittaa tekstejä, mutta kaipaan sen lisäksi muutakin. Siksi olen nyt alkanut tekemään aktiivisesti videoita Youtube-kanavalleni, joten voitte nyt seurata mun elämää paljon monipuolisemmin! Blogin kautta on helppoa luoda itsestään kovin täydellinen ja tyylikäs illuusio kun taas video kertoo ihmisestä ja hänen persoonastaan paljon enemmän. Jos tykkäätte videoita katsella, niin käykää ihmeessä tilaamassa kanavani niin voitte sitäkin kautta seurailla mitä elämäni pitää sisällään! Jos videot ei iske niin ei hätää, blogia pyrin päivittämään entiseen malliin! ;) 
Mulla alkoi tosiaan maanantaina työharjoittelu ja vaikka sitä aluksi jännitin, niin hyvin on mennyt! Oon ollut tosin aika väsynyt kun en ole vielä loman jälkeen tottunut aamuherätyksiin ja kassan takana seisomiseen, mutta äkkiä se helpottuu kun pääsee rutiineihin taas kiinni. Mieliala on ollut tasainen ja positiivinen pitkän aikaa ja innolla odotan pian starttaavaa Unelma Itsestä-valmennusta. Siitä lisää myöhemmin! Pitkästä aikaa voin siis sanoa, että menee kaikinpuolin hyvin. Nyt jatkan videojuttuja, muistakaa käydä tilaamassa kanavani täällä! Kivaa loppuviikkoa! ♥

                                                  

Kontrollifriikki

Heippa! Mä olen viime aikoina keskittynyt blogissa tekstin sijasta kuviin, mutta nyt halusin kirjoittaa vaihteluksi vähän syvällisempää asiaa. Tämä päivä on nimittäin taas ollut sellaista aikatauluttamista, jatkuvaa touhuamista ja kiirettä, jota ei oikeasti ole olemassa, että päätin hetkeksi pysähtyä, hengittää ja kirjoittaa siitä mitä päässäni liikkuu. Mä oon aina ollut perfektionisti luonteeltani ja mulla on lievästi sanottuna taipumus yrittää hallita kaikkea. Olen siis kontrollifriikki. 
Olen erittäin hyvä organisoimaan ja kontrolloimaan asioita, minkä ansiosta saan paljon asioita tehtyä. Mulle ei tule kiire, sillä valmistelen ja teen asioita tosi paljon etukäteen, suunnittelen vapaapäivienkin tekemiset tunnin tarkkuudella. Kalenteri on paras ystäväni. Olen aina ajoissa, en koskaan myöhästy. Järjestän elämäni niin, että mulla on hyvin aikaa sekä töille, harrastuksille, että ystäville. Päivässäni on kuulemma enemmän tunteja kuin muilla. Jossain vaiheessa aloin kontrolloimaan asioita entistä tarkemmin ja kun oma elämä ei enää riittänyt, yritin järjestellä ja aikatauluttaa myös läheisteni elämää. Pahimmillaan tämä taisi olla muutama vuosi sitten kun sairastuin syömisen jatkuvan kontrolloinnin seurauksena anoreksiaan. Silloin mulle alkoi valjeta se, että jatkuva tarpeeni hallita kaikkea on kääntynyt mua vastaan ja uuvutan sillä niin itseni kuin ympärilläni olevat ihmiset.

Mä olen syömishäiriöhoitajani kanssa käynyt paljon läpi sitä, miksi mun täytyy kontrolloida kaikkea ja syy on itseasiassa hyvin ymmärrettävä. Kun en pysty hallitsemaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä johtuvia mielialanvaihteluita, alan tiedostamattakin hallitsemaan ja tarkkailemaan ympärilläni tapahtuvia asioita, sillä muuten mulle tulee fiilis, etten hallitse elämääni ja mua ahdistaa eikä oloni ole turvallinen. Kun en tiedä olenko huomenna masentunut vai maaninen, täytyy mulla olla tarkat päivärutiinit ja suunnitelmat siitä mitä teen, näin mulla on ainakin jotain varmaa ja pysyvää, josta pitää kiinni. Tästä samasta syystä kärsin ajoittain hyvinkin hankalista pakko-oireista, kuten  pakonomaisesta pesemisestä ja siivoamisesta, asioiden tarkistelusta ja hysteerisestä järjestelemisestä. Loppujen lopuksi, ihmisten erikoisiin toimintatapoihin on yleensä aina joku ihan ymmärrettävä ja järkevä syy, se täytyy vaan selvittää. 
Kaikesta suunnittelusta ja organisoimisesta huolimatta, mulle tulee tosi helposti sellainen olo, että olen menettänyt konrollin. Yleensä tämä fiilis tulee masennusvaiheen jälkeen kun huomaan etten kerta kaikkiaan ole uupumukseltani pystynyt pitämään kaikkia lankoja käsissäni. Lenkki on jäänyt tekemättä, en ole jaksanut tiskata tai joudun perumaan jonkin menon. Ahdistaa ja tunnen olevani epäonnistunut. Jos olen pystynyt ottaa hetken rennommin, iskee ennemmin tai myöhemmin ahdistus ja tunne siitä, että olen menettänyt kontrollin. Siitä alkaa sitten taas armoton, siivoaminen, lenkkeily, arjen suunnittelu ja tunne siitä, että on kamala kiire saada tehtyä kaikki ne asiat, jotka on muka niin pahasti jäänyt tekemättä. Oikeasti mulla ei kuitenkaan ole mikään kiire vaan päinvastoin teki hyvää, jos pystyin välillä rentoutumaan. Se "kontrollin menetys" on vain tunne eikä sillä ole juurikaan tekemistä todellisuuden kanssa, vai kuinka moni kokee tuhonneensa elämänsä yhdellä vapaaillalla? :-D 
Liiallisesta kontrollista voi kuitenkin päästä eroon ja sitä prosessia käyn läpi edelleen. Vaikka se ei ole aina helppoa, pystyn nykyään jo aika hyvin antamaan itselleni luvan vähän rentoutua. Enää en myöskään yritä hallita toisten elämää, sillä olen ymmärtänyt miten raskasta se on heille itselleen. Olen oppinut olemaan armollisempi niin itselleni kuin muillekin. Tärkeintä on mun mielestä ollut hyväksyä se, että mä tarvitsen sen kontrollin tunteen ja opetella sitten hakemaan sitä itselleni terveellisemmin keinoin. On ihan ok kirjoittaa kalenteriin ylös joka ikinen pienikin asia ja suunnitella jokaiselle päivälle tarkka ohjelma, jos kokee että se lisää tunnetta siitä, että pystyn hallita omaa elämääni. Saan myös siivota, harrastaa ja nähdä kavereita, mutta jokaiseen päivään täytyy varata myös aikaa itselleen. Mulla on myös aina ollut sellainen olo, että kaikki pitää tehdä itse, mutta nykyään osaan jo pyytää ja ottaa apua vastaan. Kannattaa miettiä mikä juuri tällä hetkellä on oikeasti tärkeintä, kaatuuko maailma jos tiskaat tiskit vasta huomenna? Jokaisella meillä on kontrolloiva, mitätöivä ja arvioiva minä, mutta myös hyväksyvä, kannustava ja luottavainen minä. Täytyy vaan yrittää sitkeästi kaivaa esiin se hyväksyvä puoli, joka sanoo "olet riittävän hyvä". Pian alkaa Unelma Itsestä-nettivalmennus ja toivon sen erityisesti vahvistavan  tätä hyväksyvää ja positiivista puolta minussa. Rentouttavaa viikonloppua! :) 

Bloggaajailta Glitterissä

Heippa! Sain kutsun eilen järjestettyyn bloggaajailtaan Seinäjoen Glitterissä ja vitsi kun meillä oli kiva ilta! Meitä kokoontui yhdeksän tytön porukka ja vaikka emme juuri toisiamme entuudestaan tunteneetkaan, tultiin heti hyvin juttuun. Aluksi nostimme maljat ja samalla kun nautimme juomista Glitterin työntekijät esittelivät meille uusia tuotteita ja kertoivat tämän syksyn trendeistä. Voi miten paljon sinne oli tullut kaikkea uutta ja ihanaa! Tämän jälkeen oli vapaata jutustelua (lue: valokuvaamista), ulkopuolisesta olisi varmaan ollut hauskaa katsoa kun pienessä liikkeessä kyykkii ja pyllistelee yhdeksän tyttöä kameroidensa kanssa yrittäen saada mahdollisimman hyviä kuvia, hahah. Kyllä siinä kuvaamisen ohella onneksi ehti hyvin jutellakin, oli mukavaa tutustua paremmin muihin bloggaajiin täällä Seinäjoella. Halutessamme saimme myös pikakampaukset Glitterin hiuskorujen kera ja parille tytölle tehtiinkin tosi kauniit sellaiset. Saatiin ostoksistamme alennukset, joten mukaani lähti kaulakoru ja uudet kuoret puhelimeeni. Jokainen meistä sai myös lahjakassin joka sisälsi mm. korvikset, huulirasvan, hiusten lämpösuojavoiteen, alekupongin sekä karkkia. Glitterin henkilökunta oli mun mielestä onnistunut tosi hyvin illan järjestelyissä, iso kiitos siitä heille ja tietysti myös Oonalle, joka alunperin lähti tätä tapahtumaa meille sunnittelemaan! Olin todella otettu kun pääsin mukaan, toivottavasti näemme tällä porukalla toistekin! ♥


Meidän porukka vasemmalta oikealle: Oona, minä, Essi, Ida, Linda/Clivia, Jenni, Sonja, Maiju ja Sofia. 

Converse All Star


| Shirt: Ginatricot  | Jeans: H&M | Bag: Halpa-Halli | Shoes: House of Brandon (gifted) |

Heippa! Vaikka tänään on ainakin täällä Seinäjoella saatu nauttia auringosta, on kuitenkin elokuu ja syksy lähestyy. Mulla on ensimmäinen koulupäivä vasta syyskuun alussa eikä työharjoittelukaan ala vielä, mutta vähitellen jo koitan palailla arkirytmiin. Elokuu on aina ollut yksi suosikki kuukausistani, sillä on vielä kesä, mutta kuitenkin arki alkaa ja on tekemistä. Viileät ja pikkuhiljaa hämärtävät illat on niin kauniita. Myös syysvaatteita olen jo vähän hankkinut ja niiden kaveriksi sopivat ihanasti nämä valkoiset Converset, jotka sain blogiyhteistyön kautta House of Brandonilta. Converset on kyllä niin hyvät jalassa ja ne on helppo yhdistää monenlaisiin asuihin. Täytyy vaan yrittää pitää nämä puhtaana, hahah. Huomenna lähden taas äidin ja isän luokse viikonloppua viettämään, toivottavasti aurinkoinen sää jatkuu, sillä tarkoitus olisi mennä lauantaina Powerparkkiin. Kivaa tiistaipäivää! 
* Postaus toteutettu yhteistyössä House of Brandonin kanssa.

Herkullinen Tacosalaatti

Mulle sunnuntai on sellainen rentoutumisen ja hyvän fiiliksen päivä,  teen asioita joista nautin ja vähitellen käännän ajatukseni kohti alkavaa viikkoa. Kirjoitan blogiin, valokuvaan, ulkoilen ja teen hyvää ruokaa. Illalla saunaan ja leffa pyörimään. Menen kuitenkin aikaisin nukkumaan  näin lomallakin, jotta jaksan taas aloittaa uuden viikon täysillä. Mä en ole kauhean innokas kokki ja arkena teen vaan sellaista perusruokaa joka tulee nopeasti ja helposti. Näin sunnuntaisin yritän kuitenkin kokeilla uusia reseptejä ja kokata vähän pidemmän kaavan kautta. Tänään tein lounaaksi tacosalaatin, joka oli kyllä tosi helppo tehdä, mutta kuitenkin herkullinen ja vähän erilainen kuin mitä meidän ruuat yleensä. Jo kuvasta näette mitä siihen tulee, mutta tässä vielä varsinainen resepti. En ole vielä päättänyt mitä tekisin päivälliseksi, joten ehdotuksia otetaan vastaan! Kiinnostaisiko teitä lukea ruokajuttuja jatkossakin? Rentouttavaa sunnuntaita!
Tacosalaatti
Jäävuorisalaattia
Paprikaa
Minitomaatteja
Persiljaa
Chili-tacolastuja
Jauhelihaa tai broilerin suikaleita
Taco mausteseos (esim. Santa Maria Original Taco Spice Mix)
Lisäksi halutessasi:
Avokadoa
Fetaa tai juustoraastetta
Kidneypapuja
Punasipulia
Kurkkua
Salsakastike
Taco-dippiseos
Paprika,-tai chilimajoneesi
Pilko vihannekset ja paista jauheliha. Kun jauheliha on kypsynyt, sekoita mukaan Taco mausteseos ja kaada sekaan n. desi vettä. Asettele vihannekset lautaselle ja lisää niiden päälle jauheliha. Murenna tacolastut annoksen päälle ja koristele persiljalla. Valmista!

Something New

Kyllä, vielä pari kuukautta sitten olin sitä mieltä, ettei tämä monen suosima long bob-hiusmalli miellytä silmääni ollenkaan. Vaan kuinkas kävikään? Mä oon viime aikoina värjännyt mun hiuksia vähän turhankin tiheään tahtiin, minkä seurauksena mun latvat alkoi olla todella huonossa kunnossa. Kun hiukset oli nutturalla, näytti se lähinnä irtopalalta, sillä latvat oli niin selvästi hiusten tyveä karheampaa ja kiillottomampaa. Mä oon aina vannonut pitkien hiusten nimeen ja ajatellut ettei lyhyempi malli sovi mulle, mutta nyt mun oli ihan pakko leikata pituutta reippaasti, jotta hiukseni näyttäisivät terveemmiltä. Ja olen nyt niin älyttömän tyytyväinen tähän päätökseen, sillä itseasiassa lyhyemmät hiukset kehystävät kasvojani tosi kauniisti. Lisäksi tässä uudessa mallissa hiusteni luonnonkiharuus tulee paremmin esiin, tuossa kuvassakaan en ole tehnyt niille mitään muuta kuin vähän muotovaahdon kanssa sormilla pöyhinyt. Vähän tässä on tietysti totuttelemista kun mulla on aina ollut pitkä tukka, mutta nyt on tosi mielenkiintoista kokeilla vähän uusia kampauksia ja muotoilutuotteita. En ole vielä varma siitä että mikä väri olisi paras, pidänkö tämän punaruskean vai kokeilenko vähän tummempaa ruskeaa. Mutta nyt ihan ensiksi annan hiusten vähän levätä. Miltä tämä lyhyempi hiusmalli näyttää?
Kuten kuvasta näkyy, mulla on myös uudet silmälasit! Mun näkö on huonontunut paljon enkä mä ole enää pitkään aikaan nähnyt vanhoilla laseillani juuri mitään. Toisin kuin moni muu, mä tykkään käyttää silmälaseja ja siksi halusin ehdottomasti uudet piilolinssien lisäksi. Ostin lasit Nisseniltä, mutta en kyllä sinne mene enää toiste, sillä sain valitettavasti todella huonoa asiakaspalvelua. Onneksi itse lasit olivat kuitenkin sellaiset kuin pitikin, olen näihin ihan rakastunut. Ihanaa kun se jatkuva päänsärky on poissa ja näen taas kunnolla, sitä osaa arvostaa vasta kun on pitkään yrittänyt tihrustaa vanhojen ja naarmuisten lasien lävitse, hahah. Silmälasimuoti on kyllä muuttunut paljon siitä kun edelliset lasini hankin! Silloin kaikki kehykset olivat suorakaiteenmuotoisia, nyt taas aika isoja ja pyöreitä. Kiinnostavaa nähdä miltähän ne näyttävät taas muutaman vuoden päästä. Kivaa viikonloppua! 

By The Lake

Näihin kuviin tiiviistyy hyvin miedän miniloma Lappajärvellä, eilen illalla palattiin takaisin kotiin. Näinkin lyhyt maisemanvaihdos teki kyllä hyvää, olo on heti paljon virkeämpi ja kaikki kotihommat sujuu pienen tauon jälkeen mukavammin. Reissulta jäi käteen rentoutuneen fiiliksen lisäksi iso kasa kuvia ja tämä päivä kuluukin niitä editoidessa. Istun sängyllä läppäri sylissä ja taustalla soi Vauhtiajoissa huikean keikan vetänyt E-Type, onko enää parempaa tapaa viettää perjantai-iltapäivää haha! Tälläisistä vapaapäivistä täytyy ottaa nyt kaikki ilo irti, sillä huomenna starttaa Elokuu ja pikkuhiljaa täytyy taas palailla arkeen. 
Pari sanaa vielä tuosta reissusta! Koska tämä kesä on ollut tosi viileä mä en ole uimarannalle päässyt ollenkaan, mutta mökillä tuli korjattua tämä suuri vääryys ja käytiin Tonin kanssa pulahtamassa kaivokylmässä Lappajärvessä. Onneksi sauna oli lämmin! Sitten vaihdettiin kuulumisia hyvän ruuan ääressä terassilla, ja kuten kuvasta näkyy, Misty seuraili meitä tarkasti aurinkotuolien takana pöydältä putoavien makkaranpalojen toivossa. Me oltiin oikeastaa koko ajan pihalla, sillä vaikka mökki oli hieno ei vaan kertakaikkiaan huvittanut olla sisällä kun ulkona oli näin kauniit maisemat. Illalla uni maistui ja aamulla oli kiva herätä kun tiesi, että aamukahvin saa juoda terassilla järvimaisemasta nautiskellen. Toni joutui lähtemään töihin, mutta minä puolestaan suuntasin kirpparikierrokselle keskustaan ja kotiin palattuani käytin tilaisuuden hyväksi ja valokuvasin varastoon vähän blogimatskua. Me ollaan perheen kanssa kesämökkeilty ihan mun lapsuudesta asti ja parhaimmat kesämuistoni kautta aikojen ovat ehdottomasti niiltä vuosilta. Tuntuu niin hyvältä että voidaan jatkaa tätä perinnettä vaikken enää asukaan kotona. Mutta ehkä nyt sitä perheen kanssa vietettyä aikaa osaa arvostaa vieläkin enemmän! Kiitos äidille ja isälle kun saatiin teidän kanssa viettää ihana pikkuinen mökkiloma. ♥

Sun Goes Down

Kesäterveiset Lappajärveltä! Tultiin eilen Tonin kanssa tänne äidin ja isän vuokramökille, ai että mä nautin! On ihanaa jättää hetkeksi taakseen kaupungin hälinä ja nauttia raikkaasta ilmasta ja täydellisestä hiljaisuudesta. Tai lähes täydellisestä, nimittäin jossain lähistöllä on lampaita joiden määkinä kantautuu terasille, mutta se ei onneksi häiritse haha. Mä oon jo monta viikkoa odottanut pääseväni tänne järvimaisemia kuvaamaan ja vielä ennen nukkumaanmenoa tallustinkin villasukissa ja Crockseissa rantahietikolle ilta-auringon viimeisiä säteitä kameralle tallettamaan. Heräsin aikaisin ja menin terassille juomaan aamukahvin, siinä sitten heräilin pikkuhiljaa tähän päivään. Nyt vuorossa on blogihommia ja kun saan ne tehtyä lähden pienelle kirpparikierrokselle. Lisää mökkitunnelmia myöhemmin!

Cool Scarlet

Heippa! Mä värjäsin tänään pinkit hiukset punaruskeiksi, sillä nuo pinkit kutrit oli mulle ihan liian työläät. Väri ei pysynyt mun päässä muutamaa päivää kauempaa ja in real life ne näyttivät äkkiä tosi haalistuneilta ja epäsiisteiltä. Hiukset eivät haalistuneet suloisen vaaleanpunaisiksi vaikka niin voisi kuvitella, vaan väri oli lähinnä keltainen. Yök. Tiesin jo heti kun pinkiksi hiukset värjäsin, etten niitä kauaa jaksa, mutta olihan ne kivaa vaihtelua hetkeksi aikaa. Nyt kuitenkin halusin jotain hillitympää ja pääsyin Schwarzkopfin Live Color XXL:llän punaruskeaan väriin nimeltä Cool Scarlet. Värjäsin suoraan haalistuneen pinkin  päälle, sillä en halunnut hiuksiani vaalennuksella rasittaa. Onneksi se olisikin ollut turhaa, sillä väri on hyvä näinkin. Kuvissa hiukset näyttää tosin paljon punaisemmalta kuin ne oikeasti on, mutta saatte nyt ainakin jonkinlaisen käsityksen siitä, miltä uusi kampaus näyttää. Itse tykkään kovasti, mitäs te sanotte?