Life via Instagram

Ajattelin taas näyttää teille viime aikoina Instagramiin lataamiani kuvia. Mä oon ihan rakastunut koko sovellukseen, niin omien kuvien julkaisemiseen kuin muiden kuvien katselemiseen. Käytän päivässä paljon aikaa suosikkitilieni seuraamiseen, on vaan niin rentouttavaa ja inspiroivaa selailla kauniita kuvia! Osa tämän postauksen kuvista on vilahtanut jo aiemmin täällä blogin puolella, mutta valtaosa on vain Instagramissa aiemmin nähtyjä. Mukavaa tiistaita!

Mua voit seurata Instagramissa nimellä @kristiina_laakso

1. Selfie, mä tykkään tuosta kukallisesta paidasta ihan hirmu paljon! 2. Viikko sitten kun olin kuumeessa yllätti Toni mut siivoamalla kaaottisen keittiömme puti puhtaaksi! On se vaan niin ihana! ♥  3. Rakastuin täysin tähän Vilan pitsipeplumiin ja ostinkin niitä heti sekä vaalean että mustan! 4. Edellisessä postauksessakin nähty kuva, bongasin tuon kauniin kukan Jeanne d´ Arc Living-lehden sivulta ja otin siitä kuvan.

1. Mun ensimmäinen koulupäivä, me opeteltiin tekstinkäsittelyä. 2. Oltiin Tonin kanssa pari viikkoa sitten Powerpark-huvipuiston päättäjäisissä ja siellä oli upea ilotulitus! 3. Onko enää parempaa tapaa vähän hemmotella itseään koulupäivän päätteeksi?  Uusin Cosmo ja herkullista suklaata!  4. Toinen selfie koulusta. 

1. Ostin tälläisen pinkin kukan ja kun sen ympäröi jouluvaloilla, näytti se niin nätiltä että päätin napata siitä kuvan! 2. Selfie.   3. Kuva "päivä kuvina"-postauksesta, aamutoimet siinä käynnissä. 4. Ensimmäiset Victoria´s Secret-tuotteeni - I´m in love! 

Lovely Sunday

Mun viikonloput on menneet koko syksyn samalla kaavalla. Perjantaina lähden Alahärmään perhettäni moikkaamaan ja Toni menee omaan lapsuudenkotiinsa. Sunnuntaina sitten palataan takaisin tänne Seinäjoelle. Tämä viikonloppu ei ollut poikkeus vaan hetki sitten tulin kotiin perheeni luota, Toni tulee tänne myöhemmin illalla. Perjantaina on aivan ihanaa lähteä perheen luo ja viikonloput heidän kanssaan ovat tosi mukavia, mutta kyllä silti vaan sunnuntaina tuntuu niin hyvältä palata tänne Seinäjoelle omaan kotiin. 

Näistä sunnuntai-iltapäivistä on muodostunut mulle sellaista omaa aikaa, jolloin saan rentoutua itsekseni ja pikkuhiljaa valmistautua alkavaan viikkoon. Heti kotiin palattuani käperryin sohvannurkkaan viltin alle katsomaan perjantaina väliin jäänyttä Vain elämää-jaksoa, ai että mä rakastan sitä ohjelmaa! Oon musikaalinen ihminen ja etenkin laulujen sanoitukset ja niiden sanoman tulkitseminen kiinnostaa mua tosi paljon. Mä oon hyvin herkkä ihminen ja herkistyn aina kun kuulen kaunista musiikkia, ja kun tuota ohjelmaa alan katsomaan saan siihen aina varata viereen paketillisen nenäliinoja. Tämä jakso oli erityisen koskettava. Eikä se ole ollenkaan huono juttu, jokaisen jakson jälkeen mulla on jotenkin tosi kevyt ja rauhallinen olo, kyyneleet jotka ohjelmaa katsoessa vierii, ovat jotenkin puhdistavia ja voimaannuttavia. 

Huomenna mulla alkaa työssäoppiminen Torikeskuksen sisustusliike Sapirassa, ja mä oon siitä tosi innoissani! Mä oon aina ihastellut kyseisen liikkeen kauneutta ja ystävällistä henkilökuntaa, tuntuu niin hyvältä että pääsen hetkeksi olemaan osa sitä. Jos satut Sapirassa vierailemaan niin voit mut siellä jatkossa tavata. Kun olen saanut tämän tekstin valmiiksi ajattelin mennä rentouttavaan suihkuun ja saunaan oikein pitkän kaavan kautta. On kyllä niin luksusta kun meidän asunnossa on ikioma sauna. Hiuksille teen öljyhoidon ja laitan kasvonaamion, myöhemmin illalla voisin vielä lakata kynnet ja muotoilla kulmakarvat. Tänään menen kyllä aikaisin nukkumaan, että jaksan sitten aamulla virkeänä aloittaa työssaoppimisen!

Mitä teidän sunnuntaihin on kuulunut?


Superbloggaajat

Vuosi sitten kun mun välivuosi alkoi, bloggaaminen oli mun elämän keskipiste. Mä käytin lähes kaiken vapaa-aikani kirjoittamiseen, valokuvaamiseen ja kuvien editointiin, blogin ulkoasun parantelemiseen, kommentteihin vastailuun jne. Mulla ei ollut koulua tai muita velvollisuuksia, joten sain rauhassa kirjoittaa päivät pitkät. Nyt sitä muistellessani, mä oikeasti elin mun unelmaa. 

Mä oon haaveillut jo vuosia, että saisin kirjoittaa ja valokuvata ammatikseni tai että se olisi edes osa työtäni. Olisi ihanaa olla jonkin muotilehden kolumnisti, ammattibloggaaja tai valokuvaaja. Saisin ilmaista itseäni ja käyttää luovuuttani. Silloin vuosi sitten, musta tuntui kuin mä olisin blogannut ammatikseni, sillä ammattibloggaajan tavoin mun päivät kului blogin parissa. Enhän mä palkkaa saanut eikä mun lukijamäärät tai blogin sisältö ollut  todellakaan mitään ammattilaistasoa, mutta pointtina tässä olikin se fiilis. Mä sain käyttää kaiken aikani sen parissa mitä eniten rakastin. Silloin mä tein blogin eteen hirveästi töitä ja se kyllä näkyi; viime vuoden aikana mun blogille tuli paljon lisää näkyvyyttä ja uusia lukijoita. Pääsin tekemään yhteistyötä useiden vaate,-ja kosmetiikkaliikkeiden kanssa ja mun kirjoituksia kommentoitiin paljon. Pääsin Wearelblogs-blogiyhteisön jäseneksi, jonka kautta blogini sai lisää lukijoita ja näkyvyyttä. Mut tunnistettiin kadulla. Se oli ihanaa aikaa! 


Nykyään mun elämäntilanne on täysin päinvastainen; Mun elämässä on niin paljon kaikkea muuta, ettei bloggaamiselle ole enää samalla tavalla aikaa, vaikka haluaisin. Tämä on mun mielestä hirveän surullista ja koen tästä jatkuvasti huonoa omatuntoa ja kovia paineita. Aloitin opiskelun merkonomiksi aikuiskoulutuksessa, muutin yhteiseen asuntoon toiselle paikkakunnalle poikasystäväni kanssa mikä tuo elämääni paljon sellaisia velvollisuuksia, joita mulla ei vuosi sitten ollut. Aloitin myös käymään salilla, mikä myös vie oman aikansa. Syömishäiriöyksikössä käyn edelleen tukikäynneillä ja aina  on kovan työn takana, että saan sen vielä sovitettua johonkin väliin viikkoani. Parin viikon päästä pitäisi alkaa vielä eräs toinenkin tukiryhmä, eikä mulla ole aavistustakaan miten sinne aion ehtiä. Viikonloput käytän yleensä siihen, että käyn kotipaikkakunnallani perheeni luona, sillä arkena en ehdi heitä tavata. Ja kun mä oon ensin ollut koko päivän koulussa tai työssäoppimispaikallani, sen jälkeen käynyt tukikäynnillä, laittanut kotona ruokaa mulle ja töistä palaavalle poikaystävälle, siivonnut asuntoa, käynyt salilla ja vielä tehnyt koulusta saamiani etätehtäviä, mä en todellakaan jaksa enää blogiin kirjoittaa. Tässä vaiheessa kello on yleensä yhdeksän illalla ja mä meen nukkumaan, jotta jaksan aamulla taas aloittaa saman rumban. Älkääkä ymmärtäkö väärin, mä oon tosi tyytyväinen mun elämään tällä hetkellä, mä oon onnellisempi ja terveempi kuin vuosiin. Mutta mä olisin vielä onnellisempi, jos voisin taas bloggailla entiseen tapaan.


Mä luen tosi paljon blogeja, sillä niistä saan inspiraatiota oman blogini kirjoittamiseen ja kehittämiseen. Mun lemppareita on ammattilaisten blogit, sillä rakastan lukea heidän täydelliseltä vaikuttavaa elämäänsä. Välillä kuitenkin näitä lukiessaan mulle iskee epätoivo ja huonommuuden tunne. He ovat Superbloggaajia.

Heitä, joilla on valtavasti lukijoita ja aivan upea blogi, usein he kirjoittavat sitä ammatikseen tai vähintään sivutyökseen. Heidän arkeensa kuuluu matkustelu, lehtihaastattelut, opiskelu, työ, salilla käynti, kalliit lemmikit, ravintolaruoka, täydellinen parisuhde, upea koti, ja merkkituotteet. Heille täysin vieraita termejä ovat eines jauhelihakeitto, kuukautiset, flunssa, kaatosateessa käveleminen, parkkisakko, tyhjä tili, puhelimen hajoaminen tai riita poikaystävän kanssa. Heillä täytyy olla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin tavallisilla ihmisillä eivätkä he tunne negatiivisia tunteita tai stressiä. Heillä on luonnostaan täydellinen kroppa eivätkä he liho vaikka eläisivät makkaraperunoilla. Salilla ei oikeasti tarvitsisi käydä, mutta siellä käydään aamulla ennen töitä, jotta ihmiset saavat heistä urheilullisen vaikutelman. Heillä on erinomainen ammattitasoinen kamera ja oma henkilökohtainen valokuvaaja. Mitä ikinä he tekevät, siitä tulee jotain täydellistä, upeaa ja loistavaa.

Mä luen paljon edellä mainittujen kaltaisten bloggaajien blogeja ja tykkään niistä. Mun lempi blogit on just tälläisiä, täydellisiä. Mä tiedän, ettei heidän elämänsä ole oikeasti noin virheetöntä  ja että heilläkin on huonoja päiviä. Blogin antama kuva ei ole todellinen. Mutta silti tästä kaikesta huolimatta välillä kun heidän elämästään luen, mun tekisi mieli heittää läppäri ikkunasta ulos. Mikä minussa on vikana, kun en kaiken tämän kiireen keskellä pysty tekemään blogistani noin upeaa, kuin he pystyvät?


Mulla on valtavasti ideoita tän blogin suhteen ja inspiraatiota toteuttaa niitä, mutta kaiken tän kiireen keskellä mä vaan en saa niitä toteutettua. Usein pitkän päivän päätteeksi yritän alkaa valokuvailemaan tai kirjoittamaan jotakin, muttei siitä tule mitään. Turhaudun vaan entisestään. Väkisin ei saa aikaiseksi mitään luovaa tai kaunista. Yksi ongelma tässä on myös täydellisyyden tavoitteluni; musta tuntuu, ettei mun elämä ole tarpeeksi täydellistä että voisin siitä blogata. Nyt kun sen kirjoitan, se kuulostaa omiinkin korviini todella älyttömältä. Musta vaan tuntuu, että kun joku haluaa nähdä kuvia meidän kodista, ajattelen etten voi vielä kuvata sitä kun se ei ole vielä täydellisen näköinen. Tai kun joku haluaa ruokakuvia, ne jää ottamatta koska mun tekemä ruoka ei näytä riittävän hyvältä. Se, että tavoittelen aina täydellisyyttä ja vertaan blogiani muihin, vaikeuttaa  tätä hommaa entisestään ja mun täytyisi vapauttaa itseni tästä ajatuksesta. Se ei vaan ole niin helppoa. Blogi on aina ollut mulle iso voimavara ja pakokeino arjen stressistä, mä en osaa elää ilman sitä. Se on harrastus, jonka parissa haluan viettää aikaa vielä vuosia, mutta tätä menoa en siihen pysty. Tää on mulle tosi iso juttu ja oon päättänyt, että mun on pakko raivata blogille taas paikka arjessani. Ihan vaan ottaa sille aikaa vaikka sitten jonkin muun mulle tärkeän asian kustannuksella. Tää kuulostaa nyt siltä kuin olisin lopettamassa koulun tai heittämässä poikaystävän ulos meidän asunnosta, mutta kyseessä ei ole mitään sellaista! :-D Yritän vaan sanoa, ettei Pitsisiivin kohti unelmia-blogi ole kuolemassa mihinkään, vaikka nyt on ollutkin hiljaisempaa. Mun vaan täytyy etsiä sille aikaa jostakin ja päästä eroon tuosta täydellisyys-ajatuksesta. Tarvitsen myös teidän apua! Minkälaisia juttuja te haluaisitte blogissani  nykyään lukea?

Onko teillä koskaan ollut vastaavanlaista tilannetta jonkin teille rakkaan harrastuksen kanssa, miten ootte siitä selvinneet?



Kauraomenapaistos

Eilen illalla haettiin Tonin kanssa meille uusi olkkarin pöytä ja tv-taso Maskusta. Mä oon odottanut noita niin paljon, sillä tähän asti meidän olohuone on näyttänyt tosi tyhjältä ja kovin ankealta. Toni alkoi heti kotiin saavuttuamme kasaamaan niitä ja hetken siinä vieressä kovin asiantuntevasti seisoskeltuani totesi Toni, että jos hän kuitenkin itse kasaa molemmat... Ilmeisesti luotto mun rakennustaitoihin ei ollut kovin suuri ja ehkä ihan hyvä niin, hahah! :-D Tuntui kuitenkin tyhmältä vaan seisoa ja katsoa kun toinen tekee töitä, joten ajattelin itsekin tehdä jotain hyödyllistä sillä aikaa! Lupasin jo aiemmin tehdä meille kauraomenapaistosta ja ajattelinkin, että kun pöytä ja tv-taso on kasattu, olisi mukavaa sitten istua sohvalla uudistunutta olkkariamme ihaillen ja herkullisesta kauraomepaistoksesta nauttien! Siispä tuumasta toimeen! 


Itseasiassa tämä oli mun eka kerta kun kauraomenapaistosta teen, eikä mulla edes ollut tähän kuin äidin puhelimessa kertomat kovin suurpiirteiset ohjeet. Olin kuitenkin nähnyt kun tätä tehdään ja tiesin sen olevan tosi helppoa, joten mitään mittoja ei tähän mun mielestä välttämättä tarvitakaan. Pesin ja pilkoin omenat, laitoin ne uunivuokaan, kaadoin päälle reippaasti kaurahiutaleita, sulatin voita ja kaadoin sen vuokaan. Sekoitin voin kaurahiutaleiden ja omenoiden sekaan ja lopuksi sirottelin reippaalla kädellä sokeria ja kanelia päälle. Sitten uuniin niin kauaksi, kunnes omenat on pehmenneet.


Otin paistoksen pois uunista ja hain pakastimesta paketin vaniljajäätelöä. Mun mielestä tämä on ehdottomasti parasta lämpimänä, jolloin jäätelö sulaa paistoksen sekaan. Vaniljakastike on myös hyvä vaihtoehto jätskille! Paistoksesta tuli tosi hyvää ja kun pöytä ja tv-taso oli kasattu, istuttiin Tonin kanssa loppuilta sohvalla uusia huonekaluja ihastellen ja herkullisesta jälkiruuasta nauttien!

Tänään käytiin vielä hakemassa olkkariin uusi matto ja nyt täällä alkaa näyttää aina vain paremmalta! Sitten kun saamme vielä pari puuttuvaa juttua, lupaan esitellä teille kotimme perusteellisesti. Nyt jatkan iltaani koulutehtävien parissa, ah onneksi huomenna alkaa viikonloppu!

Ootteko te tehneet kauraomenapaistosta?


| Autumn Lights |






Kaivoin kaapista esiin tähdenmuotoiset jouluvalot vapaapäivääni piristämään ja samalla innostuin kuvailemaan niitä. Oon odottanut jo pitkään, että iltaisin olisi tarpeeksi hämärää kynttilöille ja jouluvaloille ja nyt sen aika on viimein tullut. Istun sohvalla koneen ääressä ja katselen pöydällä palavaa kynttilää, on niin ihanan tunnelmallista. Mulla oli tänään koulusta etäpäivä, eli päivä jolloin mulla ei ole koulua, vaan teen tehtäviä kotona. Tehtävien tekemisen lisäksi oon valokuvaillut, käynyt salilla ja sisustanut kotia - voiko päivä enää mukavammin kulua! Meidän asunto on ollut tähän asti aika autio, siltä meiltä puuttuu yhä keskeisiä huonekaluja, kuten olkkarin pöytä, kunnollinen tv-taso ja ruokapöytä. Eli ei varmaan tarvitse sen enempää selitellä, miksi ei sisustuspostauksia ole vielä kuulunut? :-D Asunto on vielä niin keskeneräisennäköinen, ettei siitä huvita vielä sen enempää kirjoittaa. Nyt asiaan on onneksi tulossa muutos, sillä huomenna meille saapuu tilaamamme olkkarin pöytä ja ensiviikolla pitäisi tulla uusi tv-taso. Uuden ruokapöydän hankimme myös pikimmiten! Kun uudet huonekalut saapuvat voin vihdoinkin esitellä teille kotiamme, tuskin maltan odottaa! 

Huomenna ja keskiviikkona mulla on koulua ja loppuviikko on taas etäpäiviä. Tämä sopii mulle mainiosti, sillä tehtävien tekoon menee sen verran vähän aikaa, että mulle jää paljon aikaa tehdä kaikkea muuta mukavampaa, kuten kirjoittaa blogia! ;) Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! 

| a Day With Me |

Moi! Kun luen lempi blogejani toivon sieltä löytyvän postauksia, joita lukemalla selviää mitä suosikki bloggaajani elämä todella on. Missä hän on töissä, mitä hän tekee vapaa-ajallaan ja miten hän sovittaa bloggaamisen yhteen muun elämänsä kanssa. Vaikka meikkivinkit ja ostokset ovat kiinnostavia, eivät ne kuitenkaan yleensä kovin paljoa bloggaajan päivistä kerro. Mun arkea mä en ole teille vielä tänä syksynä voinut hirveästi avata, sillä mä en ole itsekään tiennyt mitä siihen kuuluu. Tähän päivään asti mulla ei ole ollut vielä yhtäkään viikkoa, jonka tietäisin viettäväni tietyllä rutiinilla, koska tämä koulun vaihtaminen on sekoittanut arkeani niin paljon. Ja niinkuin moni teistä tietää, mulla ei itseasiassa ole ollut mitään rutiineja puoleentoista vuoteen, pitkän sairaalajakson ja välivuoden takia. Voitte vaan kuvitella miten paljon kaipaan tavallista arkea, sitä että tiedän tarkalleen mitä mun päiviin sisältyy sen ainaisen kotona oleskelun sijasta. Mä haluan tuntea itseni kiireiseksi, olla pitkiä päiviä koulussa ja viettää vapaa-aikaani koulutehtävien kanssa ja uskon että mun tilanteessa te tuntisitte ihan samoin! Rajaton määrä vapaa-aikaa, loputon loma, saattaisi kuulostaa loistavalta, mutta uskokaa pois, se ei pidemmän päälle ole ollenkaan hauskaa! 

Eilen mulla oli ensimmäinen koulupäivä uudessa koulussani ja nyt vihdoin pääsen kiinni arkeen muiden tavoin. Ai että miten se tekee mut iloiseksi! Sen kunniaksi kerron teille "päivä kuvina"-tyylisesti mitä mun eiliseen päivään kuului. Aikuiskoulutuksessa opiskeleminen poikkeaa tosi paljon siitä opiskelumallista mihin ylä-asteella ja ammattikoulussakin ollaan totuttu, joten mun opiskelusta voi olla hankalaa saada selkeää kuvaa, jos aikuiskoulutus ei ole ennestään tuttua. Yritän kuitenkin teille sitä selventää tässä pikkuhiljaa kun ne asiat mulle itsekin paremmin selkenee. Mulla on koulussa istumista todella vähän ja valtaosa mun opiskelusta tapahtuu työssäoppimisen kautta. Mä löysin itselleni ihan unelma ihanan työssäoppimispaikan nimittäin Seinäjoella Torikeskuksessa sijaitsevan sisustusliike Sapiran! Kyseinen liike on kuulunut mun lemppareihin jo monta vuotta enkä voi uskoa että nyt saan siellä olla harjoittelussa alustavasti jouluun saakka. Sisustushullun unelma, hahah. Parin viikon päästä mut voi sieltä sitten bongata työn touhussa! Aika pitkäksi venyi nyt tämä aloitus, mutta joka tapauksessa tässä teille mun eilinen päivä!

7.00 Herätyskello soi ja meinaan saada sydänkohtauksen niinkuin joka ainut aamu - puhelimen  oletus herätysääni on nimittäin aivan hirvittävä enkä ole saanut sitä vieläkään vaihdetuksi. Tänään se on kyllä pakko vaihtaa, sillä päivä ei näillä sulo sävelillä hyvin voi alkaa! Tekee mieli torkuttaa kelloa, mutta päätän kuitenkin herätä samantien, onhan tänään mun ensimmäinen koulupäivä! 

7.40 Nyt on hampaat ja kasvot pesty, meikattu, hiukset laitettu ja puettu eilen illalla valmiiksi valitsemani vaatteet. Pakkaan vielä laukkuun eväät ja vesipullon, kaikki muut ehdin onneksi pakata jo edellisenä iltana - yritän aina laittaa aamua varten mahdollisimman pitkälle kaikki valmiiksi, jotta voin aamu-unisena tapauksena nukkua vähän pitempään! Jokainen aamutoimissa säästetty minuutti on arvokas, hahah! ;-D


8.15 Koulu alkaa, tämän päivän aiheena meillä on tekstinkäsittely ja käymme läpi Microsoft Word-ohjelman käyttöä. Osaan kyseistä ohjelmaa jo entuudestaan käyttää ja blogin takia teksinkäsittely on erittäin tuttua, mutta varmasti opin tänään myös paljon uutta! Odotan innolla mitä päivä pitää sisällään. 

9.00 - 9.20 Ensimmäinen kahvitauko ja marssin päättäväisesti kahvikoneen luo ja otan siitä höyryävän kupillisen wiener kahvia. Palaan takaisin atk-luokkaan ja alan lukemaan suosikkiblogejani herkullisesta kahvista nauttien. Tauko on nopeasti ohi ja opetus jatkuu.

9.20 - 11.15 Opettaja esittelee meille minkälaisia työkaluja Wordista löytyy ja miten ne toimii. Teemme siihen liittyviä tehtäviä. Asia on helppoa ja tuttua, mutta silti tehtäviä on mukava tehdä. Muutaman uudenkin jutun opin ja oon tyytyväinen, sillä tiedän voivani käyttää näitä tietoja hyväkseni myös bloggaamisessa. Koulussa istuminen on kaikista mukavinta silloin kun tiedät, että asiat joita opettelet ovat sulle oikeasti hyödyksi. 

11.15 - 12.00 Lounastauko, istahdan käytävälle pöydän ääreen syömään eväitä. Ympärilläni on ihmisiä lukuisine eväsrasioineen, joihin on pakattu toinen toistaan paremmalta näyttäviä ja tuoksuvia lämpimiä aterioita. Kaivan nolona esiin oman rasiani, jonka sisältö on aika surullisen näköinen; pari kuivaa leipää ja pullossa vettä. Jääkaapissa ei ollut mitään mistä olisin paremmat eväät tehnyt, mutta päätän heti että tästä lähtien kyllä pidän huolen, ettei tarvitse näin onnettomiin eväisiin tyytyä. Palaan takaisin luokkaan ja yritän etsiä netistä itselleni uutta laukkua tunnin alkuun saakka.



12.00-14.00 Jatketaan samaa asiaa kuin ennen ruokataukoa, aikaa menee nopeasti kun tehtävät on mielenkiintoisia. Tunneilla on niin paljon rennompaa kuin amiksessa, puhelinta saa käyttää tunnilla, saat juoda kahvia samalla kun teet tehtäviä ja opetus on paljon laadukkaampaa, ei sellaista jatkuvaa vahtimista ja holhoamista. Oon niin onnellinen, että vaihdoin tänne aikuiskoulutuksen puolelle, tämä on mulle niin paljon parempi vaihtoehto!

14.00 - 14.20 Vielä on yksi kahvitauko ennen päivän päättymistä, haen automaatista lisää wiener kahvia. Erikoiskahvit on mun heikkous ja oon kyllä iloinen, että voin niitä käydä hakemassa mua piristämään! Koneesta saa tosi monia erilaisia kahveja, pitäisi varmasti testata niitä kaikkia!  Tykkään tästä kolme taukoa päivässä-systeemistä. On mun mielestä paljon järkevämpää kun on vain muutama pidempi tauko, joiden ajankohdan opettaja määrää sen mukaan missä vaiheessa tunnin tehtävät on. Esim. aamulla käsittelemme jonkun tietyn aihepiirin ja ennenkuin vaihdamme seuraavaan meillä on tauko. Näin ei tarvitse aina keskeyttää tehtäviä vaan saa tehdä ensin tehtävät valmiiksi ja pitää sitten ansaitun tauon.

14.20 - 15.00 Käymme läpi miten pitkästä tekstistä saadaan mahdollisimman helposti luettavaa kappalejaon, väliotsikoiden ja sisennysten avulla. Tämähän on tosi hyödyllistä blogini kannalta, vaikka valtaosa kerrotuista asioista onkin ennestään tuttuja. No, onhan niitä hyvä kerrata! Huomaan vilkuilevani kelloa entistä tiheämmin, vaikka päivä on ollut mukava, tuntuu hyvältä tietää että pian pääsen kotiin. 

15.00 Tunnin lopuksi opettaja jakaa meille kotona tehtävät etätehtävät päivän aiheeseen liittyen. Vilkuilen tehtäviä ja huokaisen helpostuksesta, selviän näistä varmasti! Jokaisesta koulupäivästä saadaan etätehtävä, jonka tekemiseen on kuukausi aikaa. Tehtävä palautetaan sähköisesti ja siitä saa arvosanan. Meillä ei ole erillisiä kokeita näiden etätehtävien lisäksi, paitsi sitten työpaikalla toteutettavat näyttötyöt silloin tällöin. Yhdelle päivälle on siis yksi aihe tai "kurssi", eli meillä ei ole montaa eri ainetta päivässä niinkuin vaikka lukiossa. Kun tehtävät on jaettu lähden ajamaan kotiinpäin. 



15.20 Kotiin päästyäni ihan ensimmäisenä vaihdan rennommat vaatteet päälle ja laitan radion soimaan. Yleensä tähän aikaan Toni tulisi töistä kotiin, mutta tänään hän meni lapsuuden kotiinsa autoa korjaamaan, vietän siis loppupäivänkin itsekseni. Lämmitän eilistä makaroni-jauhelihamössöä ja jääkaappi ammottaa edelleen tyhjyyttään, miksei se ole voinut päivän aikana täyttyä itsekseen? Jos odotitte kaunista kattausta ja kolmen ruokalajin illallista niin joudun tuottamaan teille pettymyksen. Meitsi vetää makaronimössöä ja syö viimeisen palan leipää mitä kaapista löytyy. Ah tätä arjen glamouria! :-D Tänään on kyllä pakko käydä kaupassa! 

16.00 Siivoilen vähän keittiötä, minkä jälkeen alan silmäilemään tarkemmin saamiani etätehtäviä. Voisin yrittää aloittaa niiden tekemisen jo heti tänään niin saisin ne pois alta. Tällä viikolla kun tulee vielä kolmelta muultakin päivältä iso kasa tehtäviä. Ihan ensiksi kuitenkin haluan vähän rentoutua, joten alan kirjoittamaan tämän tekstin alkua ja otan muutamia kuvia. 

17.15 Uppouduin taas blogin kirjoittamiseen niin paljon, etten huomannut ajankulua ollenkaan. Vajaan tunnin päästä pitäisi olla salilla Zumbassa ja kaupassakin pitäisi vielä käydä ennen sitä. Suljen läppärin, pakkaan salikamat, vaihdan vaatteet ja kirjoitan kauppalistan. Sitten nopeasti autoon ja kohti lähimarkettia. 



18.10 Pelkäsin myöhästyväni, mutta lopulta ehdin kuitenkin ajoissa salille. Hankin jäsenyyden Fressille vasta ihan vähän aikaa sitten ja tämä on vasta toinen kerta kun salille pääsen pitkittyneen flunssan takia. Onneksi nyt oon terve ja pääsen taas liikkumaan. Mä en ole Zumbassa koskaan ennen ollut ja mua vähän jännittää. Entä jos en osaakkaan tehdä siellä mitään? 

19.00 Tunti loppuu, menipä se nopeasti! Mulla oli hirveän hauskaa ja liikkeet oli sen verran helppoja, että ensikertalainenkin sai tunnilta kyllä kaiken irti. Musiikki oli mukaansatempaavaa ja ryhmäläisistä sekä ohjaajasta hehkui liikunnan ilo. Tunnilla oli tosi eri ikäisiä ihmisiä, ja muitakin ensikertalaisia, joten en tuntenut oloani mitenkään epämukavaksi, vaikka sitä aluksi vähän pelkäsin. Täällä haluan alkaa käydä säännöllisesti! 

19.15 Saavun väsyneenä kotiin ja käväisen pikaisesti suihkussa. Salilla käymisessä ehdottomasti parasta on se tunne kun pääset viileään suihkuun treenin jälkeen! 



19.30 Salkkarit alkaa, kyllä myös minä katson niitä ja täytyy myöntää, että oon katsonut ala-asteelta asti! :-D Jatkuvasti jaksan päivitellä miten huono sarja se on ja miten sen tapahtumat on niin ennalta-arvattavia, mutta loppujen lopuksi katson sitä silti, hahah. Sanokaa etten oo ainut! :-D 

20.00 Salkkarit loppuu ja huomaan olevani tosi väsynyt, tänään en kyllä jaksa tehdä enää mitään kovin kehittävää. Alan katsomaan Pakoa dvd.ltä, oon kerran jo katsonut kaikki tuotantokaudet, mutta aloitin sarjan katsomisen uudestaan vähän aikaa sitten, se on ihan huippu! 

21.00 Ensimmäinen jakso Pakoa takana, haen vähän iltapalaa ja laitan toisen jakson pyörimään. Makoilen sohvalla viltin alla ja meinaan torkahtaa. Taidan kyllä mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksan aamulla taas herätä uuteen päivään pirteänä. 



22.00 Toinen jakso loppuu ja sammutan telkkarin. Käyn pesemässä hampaat ja laitan hiuksen uninutturalle. Etsin huomiselle vaatteet valmiiksi ja pakkaan laukun. Menen sänkyyn ja laitan Tonille hyvänyönviestin Whatsapissa. Kuuntelen hetken musiikkia.

22.30 Tarkoitukseni oli alkaa nukkumaan heti kymmeneltä, mutta huomaan selanneeni Facebookkia, blogeja ja Instagramia puhelimesta jo puolisen tuntia. Helposti mulla nukkumaan meneminen saattaa venähtää parillakin tunnilla, enkä varmaan ole ainut jonka iltarutiineihin kuuluu puhelimen selaaminen? :-D  Samalla keskustellaan Tonin kanssa. Nyt mua kuitenkin väsyttää jo niin paljon, että on pakko alkaa nukkumaan. Ensimmäinen koulupäivä on takana ja mulla oli tosi mukavaa, voin nukahtaa rauhallisin mielin. 


Kiinnostaako teitä lukea tälläisiä postauksia jatkossakin?

| Juhlameikki Syksyyn |

Moi! Syksy on juhlien aikaa ja tänään esittelen teille helppojen ohjeiden kera kuinka minä tänä syksynä meikkaan juhliin. Tai toki tämä käy hyvin arkeenkin, jos tykkää silloinkin panostaa meikkiin vähän enemmän kuin pelkän ripsivärin verran! Tämä meikki on ihan älyttömän simppeli ja onnistuu varmasti ihan keneltä tahansa eikä se vaadi mitään kovin ihmeellisiä välineitä. Se on myös helposti muokattavissa paremmin omiin mieltymyksiin sopivaksi. Itseasiassa tämä on niin yksinkertainen, että ensin vähän mietin onko tästä mitään järkeä sen kummempaa tutoriaalia tehdä, mutta päätin nyt kuitenkin tämän teille näyttää! Ei kai kaiken nyt tarvitsekaan aina olla niin valtavan monimutkaista näyttääkseen hyvältä? 


Tässä näette lähtötilanteen. Kaikki meikki on pesty pois eli tässä näette miltä mun meikitön naama näyttää, mikä jostain syystä ihmisiä tuntuu niin kovasti kiinnostavan! :-D Aloitan meikkaamisen laittamalla IsaDoran meikkipuuteria ja sen päälle vielä kerroksen Lumenen CC-puuteria, jotka molemmat kuuluvat meikkipussini vakio varusteisiin. Sen jälkeen piirrän kulmat Lumenen kulmakynällä, jonka sävy on harmaanruskea. Lopuksi vahvistan vielä kulmien väriä alla olevassa kuvassa näkyvällä IsaDoran luomiväripaletista löytyvällä tummalla ruskealla. 


Pitkään etsin luomiväripalettia, jossa olisi juuri haluamani sävyiset ruskeat vaaleasta tummaan ja lopulta sellaisen löysin IsaDoralta. Tämä on yksi meikkipussini lemppari tuotteista ja aika usein laitan tuota keskimmäistä ruskeaa luomilleni ihan arkenakin. Tällä kertaa kuitenkin käytin näitä kaikkia kolmea; tummimmalla ruskealla rajasin silmien ulkonurkat kevyesti, keskimmäistä sävyä laitoin liikkuvalle luomelle ja lopuksi vaaleinta väriä kulmaluulle. Muista häivyttää värit toisiinsa huolellisesti! Voit halutessasi vaihtaa ruskeansävyt vaikka mustaan ja harmaaseen, jos haluat vähän tummemman meikin. Joissain kuvissa näyttää jostain syystä siltä niinkuin mulla ei olisi luomiväriä ollenkaan, mitä ihmettelen kovasti sillä luonnossa sen kyllä huomaa tosi selvästi! :-D 


Sitten on ripsivärin vuoro. Lumenen Natural Code-ripsari on ollut mulla käytössä jo pitkään ja se on hoitanut hommansa hyvin. Mä inhoan ylikaiken ripsareita, joissa on iso harja, niillä en saa kuin sotkua aikaan. Toisaalta liian pienikään ei ole hyvä. Tässä Lumenen yksilössä harja on juuri tuollainen keskikokoinen ja se pidentää sekä antaa volyymia ripsillesi. Lisäksi sen pinkki purkki on syötävän suloinen, mulla on joku obsessio pinkkiin kosmetiikkaan, hahah! 


Lopuksi viimeistelin meikin kirkkaanpunaisella IsaDoran huulenrajauskynällä. Koko meikin ilmeen saa muutettua vaihtamalla punaisen huulipunan vaikka pinkkiin, nudeen tai violettiin! Itse tosin tykkään eniten juuri tästä punaisesta, se antaa meikille kauniin klassisen ilmeen ja näyttää kivalta tummien hiusteni kanssa. Tosin mun pitäisi ostaa joku muu tuon käyttämäni IsaDoran rajauskynän tilalle, sillä sen pysyvyys huulilla on nolla. Nyt meikki on valmis! 


Toivottavasti tästä oli hyötyä jollekin!
 Miten te meikkaatte juhliin?

| Autumn Dreams |

Moi! Syksyisessä puistossa kävellessäni, ajauduin miettimään mitä syksy tarkoittaa juuri minulle. Mä itse oon hirveästi tykännyt lukea muiden blogeista vuoden ajan vaihtumiseen liittyviä tunnelmia ja aamuinen kävelylenkki raikkaassa syysilmassa toi mullekin inspiraation kirjoittaa teille minkälaisia asioita syksy, mun lempi vuodenaika, tuo mun elämään ja mitä siltä odotan tänä vuonna. Tämän tyyppistä tekstiä joku ehti kommenteissa toivoakin, joten tässä ole hyvä! Kaikki kuvat itse napsittuja tuon aamuisen puistokävelyn yhteydessä.



Kun muiden Uusivuosi alkaa tammikuussa, alkaa se mulla syyskuussa! Lupaukset ja haaveet tulevalle vuodelle mietin syksyn tullen, sillä ainakin mun elämässä nimenomaan syksy on sellaista muutosten aikaa, toisin kuin tammikuu, jolloin tietää jatkavansa joulun jälkeen ihan sitä samaa elämää jonka syksyllä aloitti. Syksyllä taas alkaa mahdollisesti uusi koulu tai työ, palataan arkeen kesälomien jälkeen ja aloitetaan uusia harrastuksia, joissa tavataan uusia ihmisiä. Usein syksyllä ihmiset myös innostuu kesän jälkeen uudistamaan ulkonäköään tai tyyliään. Kun jotkut joulun jälkeen surevat kuluneen vuoden loppuneen, mä taas tunnen samanlaista haikeutta syksyisin. Kuulostanko ihan pöhköltä, vai saiko joku ajatuksestani kiinni? :-D

Liittyen edelliseen kohtaan, olen siis juuri sitä tyyppiä, joka syksyisin päättää aloittaa "uuden ja terveemmän elämän" - välillä paremmin, välillä huonommin siinä onnistuen. Aloitan uusia harrastuksia, liikun enemmän ja syön paremmin,  päivitän vaatekaappia ja ulkonäköäni. Tänä syksynä aloitin uudessa koulussakin sekä muutin toiselle paikkakunnalle yhteiseen kämppään poikaystäväni kanssa. Tähän syksyyn onkin kuulunut poikkeuksellisen paljon uusia juttuja ja oon siitä yhtäaikaa tosi innoissani kuin toisaalta vähän peloissani. Niin paljon uusia asioita on tapahtunut pienessä ajassa. 


Värjäsin syksyn tullen hiukseni pinkeistä ruskeiksi ja oon ollut tähän uuteen väriin tosi tyytyväinen! Vihdoin oon kaikkien shokkivärisekoilujen jälkeen löytänyt kauniin ja luonnollisen hiusvärin, joka sopii mulle mun mielestä paremmin kuin mikään muu aiemmin. Ruskeat hiukset on jotenkin vielä entisestään korostanut mulle kesän vaihtuneen syksyksi ja uusien tuulien puhaltavan.

Uuden hiusvärin myötä myös mun pukeutuminen on muuttunut huomattavasti klassisempaan ja aikuisempaan suuntaan ja oon tällä hetkellä tosi innostunut muuttamaan vaatekaappini sisältöä uudistuneeseen tyyliini paremmin sopivaksi. Tämän päivän projekti onkin ollut karsia sieltä kaikki turhat vaatteet pois ja järjestellä fiksummin kaappiin jääneet vaatteet. Samalla listasin mitä vaatteita minulta puuttuu lista venyi aika pitkäksi...:D. Vihdoin monen vuoden jälkeen tuntuu, että mun tyyli, ulkonäkö ja persoona täydentävät kaikki toisiaan ja tunnen olevani enemmän oma itseni kuin koskaan aiemmin. 


Mä en ole koskaan ollut mikään kokkikolmonen, vaan tähän asti oon saanut nauttia äidin tekemästä ruuasta. Nyt kun Tonin kanssa muutettiin yhteen, on ruuanlaitto yleensä mun vastuulla, joten on ollut pakkokin opetella tekemään ruokaa päivittäin. Mä voin rehellisesti sanoa olevani tosi ylpeä itsestäni, sillä osaan yllätyksekseni tehdä aika hyvää ruokaa, ja Toniltakin olen paljon kehuja saanut, mikä on rohkaissut mua kokeilemaan sellaisiakin ruokia, joista en uskonut selviytyväni. Syksyisin koitan aloittaa uusia harrastuksia ja haastaa itseäni kokeilemaan uusia juttuja ja tämä kokkailu on yksi tämän syksyn jutuista, joissa haluaisin itseäni kehittää. Ehkä innostun joskus jotain ruokajuttuja kirjoittelemaan tännekin! 

Toinen uusia asia tälle syksylle oli salikortin hankkiminen, minkä tein viime viikolla! Mulla on nyt vuoden jäsenyys Fressille ja myös tästä olen tosi innoissani! Harmikseni en vain ole tuolla päässyt käymään kuin kerran tän pitkittyneen flunssakierteen takia, mutta nyt kun olo alkaa kohenemaan aion kyllä sinne taas palata! Mä en ole, enkä varmasti tule koskaan olemaankaan mikään yksin puurtaja puntin nostaja tyyppi, vaan nimenomaan tuon kortin hankin ryhmäliikuntatunteja varten! Erityisesti mua kiinnostaa lähteä kokeilemaan Zumba ym. tanssi/aerobic-tyyppisiä tunteja sekä joogaa tai pilatesta parantamaan kehonhallintaa, voimaa ja tasapainoa. 


Pimenevät illat ja viileä sää ovat ehdottomasti syksyn parhaita puolia ainakin tälläisen kotikissan mielestä! Toisaalta taas jos joutuisin paljon ulkona olemaan tai omat harrastukset olisivat hyvästä säästä riippuvaisia, en minäkään varmaan syksyn sateita ja kylmyyttä hirveästi hehkuttaisi. Mutta koska oleilen paljon sisällä koulun ja harrastusten takia, sopii mulle sade mainiosti. On niin tunnelmallista istua iltaisin sohvalla hämärrässä viltin alla blogiin kirjoitellen, sytytellä kynttilöitä  ja kuunnella sateen ropinaa peltikattoa vasten. Ulos lähtiessä saa verhoutua lämpimään neuleeseen, paksuun huiviin ja laittaa pipon päähän. Mä tykkään niin paljon enemmän syksy,- kuin kesävaatteista ja nimenomaan syksyllä mulla on eniten inspiraatiota pukeutua kauniisti ja käyttää aikaa hiustenlaittoon ja meikkiin. 

Vaikka nyt haluan elää hetkessä ja rauhassa nauttia syksyn kauneudesta, tuntuu silti pikkuhiljaa lähestyvä joulu ihanalta! Rakastan joulua ja yksi asia mistä syksyssä pidän paljon on tieto lähestyvästä talvesta ja joulusta. Mä olen syksy ja talvi ihminen, enkä mä ole koskaan ymmärtänyt kesän loppumisen surkuttelua, sillä mulle se on aina jonkinlainen helpotus; kesän tuskainen kuumuus on poissa ja mukava arki alkaa parin kuukauden löhöilyn jälkeen. Tällä hetkellä käynnissä on täydellisen talvitakin,-ja kenkien metsästys! 


Minkälaisia asioita syksy tuo sun elämään?

| Vaihdoin Koulua |

Moi! Täällä yksi turhautunut bloggaaja! Nimittäin, tuntuu, että joka kerta kun päätän alkaa tänne taas säännöllisesti kirjoittamaan, tapahtuu jotain minkä takia mun bloggaussuunnitelmat siirtyy taas päivä tolkulla eteenpäin. Niin kävi taas. Nyt mä jälleen yritän tulla tänne kertomaan vähän missä mennään ja minkä takia ei postauksia ole taaskaan kuulunut ja kuten moni muukin bloggaja on todennut, jokaisen pidemmän tauon jälkeen blogin ääreen palaaminen on aina vain vaikeampaa. Kuvituksena tekstille toimii asukuvat, jotka ovat ensimmäiset poikaystäväni ottamat! Tähän asti oon ottanut kaikki kuvat aina itse kameranjalustan avulla, mikä on muuten ihan sanomattoman hankalaa ja ärsyttävää. Pyysin Tonia ottamaan kuvat ja niistä tuli heti ekalla kerralla niin kivoja muutamia tarkennusvirheitä lukuunottamatta :) että hän saa kyllä toimia kuvaajana jatkossakin! 

Ensinnäkin siitä asti kun koulut alkoi mua on vaivannut kova flunssakierre, jolle ei tunnu tulevan loppua. Juuri kun tuntuu, että oot nuhasta vihdoin päässyt eroon, se iskee takaisin uusien oireiden kanssa. Viime viikon makasin sängyssä kuumeen ja epämääräisen mahataudin kourissa, samalla yrittäen epätoivoisesti pyörittää arkea ja samalla ajaa eteenpäin koulun vaihtamistani. Kyllä luitte oikein, mä vaihdoin koulua. 


Mä aloitin merkonomin opinnot amiksessa ja se vaikutti aluksi oikein hyvältä ratkaisulta; ala tuntui oikealta ja koulun käynti sujui muutenkin hyvin aina siihen asti kun normaali opetus todella alkoi alkuviikkojen "tutustutaan toisiimme ja opiskelemaamme alaan"-tuntien jälkeen. Mä oon 18-vuotta ja kaikki muut luokallani ovat mua pari vuotta nuorempia ja vaikka kyseessä ei numeroina iso ikäero olekaan, on tästä tullut ongelma. Nimittäin kun mä haluaisin tunneilla opiskella asioita, koko muu luokka riehuu ylä-aste henkisesti hidastaen tuntien opetustahtia valtavasti. Tunneista iso osa menee siihen kun opettaja yrittää pitää riehuvat teinit kurissa ja tätä on todella todella turhauttavaa katsoa vieressä kun itse haluaisin, että tunneilla käsitellään opetettavaa asiaa, eikä tasoltaan 14-vuotiaiden luokkatoverien huonoja parisuhteita, tulevia bileitä tai asuntolan kuumimman jätkän mopoautoa. Vakituisessa parisuhteessa oleva, omassa asunnossa asuva ja muutenkin itsenäistä elämää elävänä nuorena naisena en vaan enää tunne tämän tyyppisten ihmisten kanssa hirveästi yhteenkuuluvuutta. 

Ja ennenkuin kukaan ehtii aloittaa asiasta, mä en todellakaan ole mikään ikärasisti ja tunnen paljon erittäin fiksuja itseäni nuorempia tyyppejä. Sitäpaitsi,  itse oon muutama vuosi sitten ollut ihan samanlainen ja juuri tuollaisia heidän ikäistensä oikeastaan kuuluukin olla; vielä saa asua vanhempien luona, haaveilla poikaystävistä, omasta asunnosta ja ajo-kortista, miettiä kuka voisi hakea vähän kaljaa viikonlopun bileisiin. Tämä on enemmän kuin normaalia ja mulle ihan ok - niin kauan kun se ei häiritse mun opiskelua. 


Kuin tilauksesta, sain erään perhetuttuni kautta mahdollisuuden päästä opiskelemaan samaa alaa aikuiskoulutuksen puolelle. Koko aikuiskoulutus oli mulle täysin vieras asia eikä mulle ole tullut mieleenkään, että olisin alunperinkin voinut hakea tuonne  normi amiksen sijasta, ennenkuin tuttuni mulle siitä kertoi. Kävin paikan päällä kouluun tutustumassa ja mulle kerrottiin tarkemmin kuinka opiskelu siellä käytännössä toimii. Koulu vaikutti todella hyvältä eikä tuolla ainakaan ole pelkoa, että kukaan  tunneilla opetusta häiritsisi, ikähaarukka kun on 18-29 ja valtaosa opiskelijoista on lähempänä tuota ylä,-kuin alarajaa. Sitä paitsi tunneilla istumista on todella vähän, sillä pääasiassa olen kokoajan työharjoittelussa tai opiskelen kotona. Tottakai tuntejakin on, mutta todella vähän amikseen verrattuna ja esim. marras,-joulu,-ja tammikuussa mulla ei ole yhtäkään koulutuntia, pelkästään työharjoittelua ja kotona opiskelua. Päätin siis, että lopetan amiksen ja siirryn tuonne aikuiskoulutuksen puolelle, jossa siis saan suoritettua saman tutkinnon, mutta jo kahdessa vuodessa, mukavammassa seurassa ja muutenkin mulle paljon mieluisammalla tavalla. 

Mulla alkaa ekat tunnit vasta viikon päästä ja tämän pienen loman ajan mun on tarkoitus etsiä sopivaa työharjoittelupaikkaa ja hoitaa kuntoon nämä koulun vaihtamiseen liittyvät asiat. Työskelely muodin-ja kauneuden parissa kiinnostaa, joten toivon pääseväni harjoittelemaan johonkin vaatekauppaan. Ja suunnitelmissa on vakaasti, että nyt vihdoin pääsisin kiinni bloggaamiseen - ellei universumi ole taas mua vastaan ja heitä jonkin uuden esteen mun ja blogin välille! :-D Mutta toivotaan, ettei ja pääsette taas nauttimaan blogistani parhaimmillaan! 


Miltä koulun vaihto suunnitelmani kuulostaa? 
Entä onko täällä joku aikuiskoulutuksessa opiskeleva?

| #kutsumua |

Moi! Myös minä halusin lähteä mukaan tähän Lukiolaisten Liiton kiusaamisen vastaiseen #kutsumua-kamppanjaan, joka on varmaan tullut viimepäivinä kaikille tutuksi. Tässä näette siis minuun kohdistuneet yleisimmät loukkaukset sekä ominaisuudet joista sen sijaan haluaisin itseni muistettavan. Bloggaajana kohtaan valitettavasti loukkaavia sanoja lähes päivittäin. Ihmisten on vaan niin helppoa haukkua bloggaajaa puolustaen toimintaansa sillä, että itsehän bloggaaja on päättänyt itsensä asettaa arvostelulle alttiiksi. Vaikka bloggaajat ovatkin itse harrastuksensa valinneet ja tietävät siitä seuraavan myös negatiivista huomiota, ollaan mekin vai ihmisiä. Jokainen ilkeä sana satuttaa, ihan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin. Kiusaamisen vastaisessa kampanjassa onkin siksi mun mielestä hyvä nostaa esille se, että myös netissä ilkeiden kommenttien lähettäminen on kiusaamista. Tästä on niin moni bloggaaja kirjoittanut hyviä tekstejä, ettei mulla ole oikeastaan niihin mitään lisättävää, halusin vain näyttää teille oman kuvani, jolla tähän kampanjaan osallistuin. 


Mä oon ihan extempore vaihtamassa koulua, jonka takia käyn tällähetkellä hirveää paperisotaa Kelan kanssa, sekä juoksen koulusta toiseen rehtorien ym. kanssa keskustellen tähän liittyvistä asioita, joten bloggaaminen ei nyt tässä ole ihan päällimmäisenä mielessä. Palaan kuitenkin kertomaan tästäkin asiasta lisää heti kun ehdin! 

Mua kiinnostaisi nähdä muiden kamppanjaan osallistuneiden kuvia, 
joten jos olet tähän osallistunut, linkitä mulle oma blogitekstisi yms. jossa oma kuvasi on!